Minäkin luulin, että malaria on tappava, parantumaton sairaus ennen kuin suuntasin ensimmäistä kertaa Itä-Afrikkaan vajaat 10 vuotta sitten. Sittemmin olen sairastanut taudin kaksi kertaa, enkä ainakaan vielä ole kuollut. Monet muut tosin ovat: malaria on johtavia kuolinsyitä Tansaniassa. Se on täällä vähän kuin flunssa, joka tulee jokaiselle aina silloin tällöin. Erona tosin on, että jos malariaa ei hoida ajoissa, se tappaa.
Olen etuoikeutetussa asemassa malariapotilaana kahdesta syystä. Olen aina täällä ollessani käyttänyt estolääkitystä, ja vaikka se ei ole hyttysille kehittyneen resistenssin takia täysin estänyt sairastumista, oireet ovat olleet lievempiä ja kaikella todennäköisyydellä lääkitys on estänyt ainakin muutaman sairastumisen. Toisekseen olen voinut mennä heti ottamaan malariatestin sormenpäästä laboratoriossa, jonka tulokset ovat luotettavia. Tarvittaessa olen sitten voinut ostaa lääkkeet. Afrikassa pysyvästi asuvan ei tietenkään ole järkeä malarianestolääkitystä käyttää, vaikka tiedän, että jotkut tarpeeksi hyvätuloiset paikalliset aloittavat estolääkityksen ennen esimerkiksi pahana malarialueena tunnetulle rannikolle matkustamista.
Itse olen käyttänyt estolääkkeitä pitkiäkin aikoja yleisterveydentilani vuoksi, sillä en kaipaa malarioita sotkemaan puolustusjärjestelmäni palettia. Yleisin malarianestolääke, kerran viikossa otettava meflokiini tunnetaan siitä, että sen mahdollisiin harvinaisiin sivuvaikutuksiin kuuluu myös psyykkisiä oireita, kuten psykoosi. Itse en ole koskaan kuullut kenenkään sitä käyttävän siihen kuitenkaan sairastuneen. Minulle lääkäri suositteli muun lääkityksen huomioon ottaen uudempaa ja erittäin kallista atovakonin ja proguaniilin yhdistelmää, jonka suojaprosenttikin on parempi kuin meflokiinillä. Tunnen itseni taas etuoikeutetuksi, kun pystyin järjestämään tämänkin lääkityksen rahoituksen.
Myös hyttysverkon ja muiden hyttystenkarkoittimien käyttö estävät malariatartuntoja, ja niitä koskevia kampanjoita onkin meneillään useita. Erityisesti vaarassa ovat alle 5-vuotiaat lapset ja raskaana olevat naiset. Suurin osa malariakuolemista olisi estettävissä, jos kaikilla olisi mahdollisuus ajoissa testata, sairastavatko he malariaa ja tarvittaessa ostaa lääkitys. Sillä malaria tautina on oikeasti rankka ja saattaa viedä terveen nuorenkin hengen, jos lääkitystä ei aloiteta ajoissa. Oma malariani oireili viimeksi vain kovalla väsymyksellä ja kurkkukivulla, enkä edes älynnyt mennä testeihin ensimmäisen viikon aikana. Edeltävällä kerralla kuume kun oli kova ja vatsa todella sekaisin.
Tansaniaan matkustavat pelkäävät malariaa usein ehkä hieman turhaankin, sillä täällä sitä ainakin osataan hoitaa – tosin kaikki sairaudet luokitellaan täällä helpoksi malariaksi. Suomessa malaria on niin harvinainen, että jos kotiin palattuani minulle nousee kuume, on itse pidettävä mielessä, että malaria on testattava. Loiset kun voivat käsittääkseni uinua veressäni vaikka vuosikausia. Mutta kyllä täällä olo on ehdottomasti sen arvoista!
Iida Kalmanlehto
Kirjoittaja on tamperelainen 28-vuotias opiskelija, joka sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja MS-tautia sekä muita niihin liittyviä tai liittymättömiä vaivoja.
