Maan hallitus linjasi pari viikkoa sitten sote-uudistuksen etenemistä. Voimakkainta keskustelua on herättänyt ajatus maakuntien sote-palvelutuotannon yhtiöittämisestä. Julkiset sote-palvelut tuotettaneen tulevaisuudessa laajamittaisesti julkisesti omistetuissa osakeyhtiöissä – mutta silti ne ovat edelleen julkisia palveluja. Käyty keskustelu heijastaneekin lähinnä toimijoiden ideologisia näkemyseroja.
Huomionarvoisinta hallituksen linjauksissa ovat järjestämisen ja tuottamisen täydellinen erottaminen ja aiemmin tehtyjen valinnanvapautta koskevien periaatepäätösten vahvistaminen. Molemmat ovat myös Lääkäriliiton pitkäaikaisia tavoitteita terveyspalvelujen uudistamisessa.
Lääkäriliiton tavoitteet palvelujärjestelmän uudistamiseksi eivät ole syntyneet sattumanvaraisesti. Taustalla on 1990-luvun alusta jatkunut tiivis terveyspoliittinen valmistelutyö. Tätä kuvastavat hyvin esimerkiksi Lääkäriliiton valtuuskunnan 29.4.1995 hyväksymät kaksitoista ”terveydenhuollon teesiä”, jotka ovat edelleen ajantasaisia. Kuten ”valinnanvapauteen liittyy myös yksilön vastuu omasta terveydestään huolehtimisesta” ja ”palveluntuottajilta on edellytettävä toimivaa laadunvarmistusjärjestelmää”.
Huhtikuussa Lääkäriliiton hallitus keskusteli kokouksessaan uusista sote-linjauksista ja tarkensi näkemyksiään niin valinnanvapaudesta, rahoituksesta, järjestämisestä kuin palvelujen tuotannostakin. Hallituksen hyväksymät linjaukset ovat kokonaisuudessaan nähtävissä Lääkäriliiton verkkosivuilla.
Rahoitusta koskevassa osiossa tuomme uudelleen esille pari vuotta sitten eduskuntavaalikauden tavoitteisiin liittämämme ajatuksen terveydenhuollon rahoituksen uudistamisesta regressiivisestä neutraaliksi. Silloin kukin tuloryhmä osallistuu rahoitukseen suhteellisesti saman verran eikä niin, että varakkain väestönosa maksaa suhteellisesti vähiten. Vaikka tämä edellyttää kotitalouksien itse maksamien osuuksien pienentämistä, asiakasmaksuilla voidaan liiton mielestä ohjata palvelujen käyttöä. Perustason palvelut voisivat olla maksuttomia, jolloin asiakasmaksut eivät muodostuisi esteeksi hoitoon hakeutumiselle.
Reformiministerityöryhmän esittelemässä ratkaisussa todettiin nykyisten viiden erityisvastuualueen säilyminen käytännössä ennallaan. Työnjakoa koskeva sopimusvelvoite koskee kuitenkin tulevaisuudessa kaikkia sote-palveluja eikä pelkästään erikoissairaanhoitoa. Maakuntien on sovittava työnjaosta näiden yhteistyöalueiden sisällä. Ratkaisu on Lääkäriliiton mielestä erittäin kannatettava. Haluamme korostaa näiden yhteistyöalueiden roolia ja valtioneuvoston ohjausvastuuta maakuntien välisten sote-yhteistyösopimusten aikaansaamiseksi.
Valinnanvapaus ei voi toteutua, jos ei ole valinnan mahdollisuuksia. Pääministeri Sipilän hallitus on linjauksissaan edellyttänyt aitoa monituottajamallia julkisesti rahoitettujen sote-palvelujen tuotantoon. Uudet tuottajat, uudet innovaatiot ja pk-sektorin yritysten mukaantulo ovat erittäin kannatettavia asioita. Terveyspalveluissa yhtä tärkeää on potilastietojen käytettävyys. Niinpä rekisterinpitoa ja tiedon liikkumista koskevien määräysten on taattava potilasta koskevien ajantasaisten tietojen näkyminen hoitavalle lääkärille silloinkin, kun potilas vaihtaa palveluntuottajaa.
Jäikö hallituksen sote-linjauksissa jotakin puuttumaan – tai huolestuttamaan? Kyllä! Erityistä huomiota vaatii tulevien maakunnallisten yhtiöiden mahdollisuus päättää, ottavatko ne käyttöön maakunnallisen työehtosopimuksen vai eivät. Lääkäriliiton on huolehdittava siitä, että Lääkärisopimus koskee julkisessa terveydenhuollossa työskenteleviä lääkäreitä myös tulevaisuudessa.
Kirjoittajat:
Marjo Parkkila-Harju
puheenjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
Heikki Pärnänen
politiikkatoimialan johtaja
Suomen Lääkäriliitto
