Sote-uudistusta tehdään jo neljättä hallituskautta. Maakunta- ja sote-järjestämislait ovat edenneet eduskunnan käsittelyyn. Lakiehdotus valinnanvapaudesta on lausuntokierroksella, ja sen sisällöstä on viime viikkoina käyty kovaa julkista keskustelua jopa niin, että uudistuksen tämä osa on pyritty kyseenalaistamaan kokonaisuudessaan.
Lääkäriliitto on jo 1990-luvulta valmistellut useita ehdotuksia terveydenhuoltomme uudistamiseksi. Keväällä 1995 liiton valtuuskunta hyväksyi terveydenhuollon 12 teesiä, joissa todettiin mm: ”Potilailla tulee olla oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa. Palveluntuottajat saavat tulonsa heiltä ostetuista palveluista. Palvelun tilaaja ei voi samalla olla sen tuottaja. Kaikilla terveyspalvelujen tuottajilla on oikeus kuulua samanveroisesti kansallisen rahoitusjärjestelmän piiriin.”
Siis: tilaajan ja tuottajan erottaminen, monituottajamalli, potilaan valinnanvapaus ja raha seuraa potilasta -periaate. Muutama vuosi myöhemmin liitto teki aloitteen terveydenhuollon alueellisesta järjestämisestä ja rahoituksesta (1).
Olemme jo pitkään olleet nyt tekeillä olevan uudistuksen kannalla – vaikka emme toki ole samaa mieltä kaikista yksityiskohdista. Nyt valmisteilla oleva uudistus on joka tapauksessa iso askel oikeaan suuntaan. On päästävä liikkeelle, että palvelujärjestelmäämme voidaan edelleen kehittää ehdotetulta pohjalta.
Valinnanvapaus terveydenhuollossa on nykyään maanlaajuinen, mutta koskee julkisesti rahoitettujen palvelujen osalta vain julkisia tuottajia. Valinnanvapautta on tarkoitus laajentaa lausuntokierroksella olevassa lakiehdotuksessa esitetyin tavoin ja rajoituksin koskemaan myös yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluntuottajia.
Lääkäriliitto kannattaa edelleenkin valinnanvapautta – sen hallittua laajentamista julkisesti rahoitetussa terveydenhuollossa. Avainsanoja liiton linjauksessa ovatkin ”hallittu laajentaminen”.
Ehdotettu valinnanvapausjärjestelmä monine eri valinnan mahdollisuuksineen on mielestämme monimutkainen, vaikeasti ymmärrettävä ja hallittava sekä erittäin byrokraattinen. Lakiehdotusta onkin muutettava siten, että luotava valinnanvapausjärjestelmä on selkeä ja mahdollistava, mutta ei pakottava. Keskeistä on kansalaisen mahdollisuus valita perustason palveluntuottajat: sote-keskus ja suunhoidon yksikkö.
Sote-keskusten velvoite tarjota maksuseteliä perustason palvelukokonaisuuden itsenäisissä osakokonaisuuksissa tai maakunnan liikelaitoksen lakisääteinen velvoite tarjota asiakasseteli erikseen määriteltävissä palvelukokonaisuuksissa ei ole tätä päivää. Tällaista byrokraattista normeerausta ei tarvita!
Sen sijaan nykyinen palvelusetelilainsäädäntö tulee uudistaa hallituksen linjausten mukaisesti. Potilaan asiakasmaksuosuuden tulee olla asiakasmaksulainsäädännön mukainen palveluntuottajasta riippumatta. Jo se lisännee asiakassetelin käyttöä ja siten muiden kuin julkisten tuottajien osuutta palvelutuotannossa.
Lääkäriliitolla on sote-uudistuksessa erityinen huoli lääkärikoulutuksesta ja lääketieteellisestä tutkimuksesta. Terveyspalvelujärjestelmän ainut tehtävä on tuottaa terveyshyötyä. Lääketiede ja terveydenhuolto kehittyvät jatkuvasti, tulevina vuosina oletettavasti hyvinkin nopeasti. Teknisesti toimivakaan terveyspalvelujärjestelmä ei voi olla vaikuttava, jos henkilöstö ei ole hyvin koulutettua ja perusta toimintaansa tuoreeseen lääketieteelliseen tietoon. Lääkärikoulutuksen ja lääketieteellisen tutkimuksen mahdollisuudet on turvattava!
Lääkäriliiton lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa liiton www-sivuilla (2).
Marjo Parkkila-Harju
hallituksen puheenjohtaja
Heikki Pärnänen
politiikkatoimialan johtaja
Suomen Lääkäriliitto
Pääkirjoitus Lääkärilehdessä 12/2017.
Kirjallisuutta:
1 https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/1819/altera.pdf
2 https://www.laakariliitto.fi/uutiset/lausunnot/laakariliiton-lausunto-valinnanvapaudesta/
