Edellisen hallituksen valmistelema esitys sote-järjestämislaiksi perustui kaksitasoiseen kuntayhtymämalliin, jossa olisi ollut viisi järjestämisvastuullista ja 19 tuottamisvastuullista kuntayhtymää. Tämä malli kaatui perustuslaillisiin ongelmiin, kuten keväällä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa valmisteltu yksitasoinen kuntayhtymämallikin.
Juha Sipilän hallitus on sitoutunut toteuttamaan kesken jääneen merkittävän uudistuksen. Jo hallitusohjelmassa on huomioitu perustuslakivaliokunnan näkemykset: sote-järjestämisratkaisu valmistellaan enintään 19 itsehallintoalueen pohjalta.
Hallituksen kesällä asettama selvityshenkilötyöryhmä ehdottaa raportissaan, että itsehallintoalueita olisi 9–12. Työryhmä perusteli alueiden vähempää määrää kahdella argumentilla: näin taattaisiin alueille riittävä taloudellinen kantokyky järjestää kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut, ja samalla itsehallintoalueet olisivat ”sopivia ja luontevia kokonaisuuksia” muidenkin tehtävien hoitamiseen. Sote-uudistus siis kasvaisi aluehallintouudistukseksi.
Sote-uudistuksen keskeisimmät tavoitteet ovat turvata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut koko maassa sekä vahvistaa peruspalveluja. Terveydenhuollon toiminnassa nämä tavoitteet toteutuisivat todennäköisesti tarkoituksenmukaisimmin, jos alueita olisi joko 5 tai 15.
Päivystystä on ohjeistettu ja linjattu viime vuosina määrätietoisesti. Pyrkimyksenä on ollut luoda kattavat ja laadukkaat terveydenhuollon ympärivuorokautiset päivystyspalvelut. Päivystäviä sairaaloita tarvitaan harvaan asutussa maassamme noin 15. Nämä sairaalat kykenisivät samalla vastaamaan keskeisistä erikoissairaanhoidon toiminnoista kustannustehokkaasti. Taloudelliselta kantokyvyltään ne ovat kuitenkin liian pieniä.
Yliopistosairaaloihin on keskitetty erityisvastuualueiden vaativa erikoissairaanhoito lukuun ottamatta valtakunnallisesti keskitettyjä hoitoja. Erityisvastuualueet sopivat jo nyt hoidonporrastuksesta. Tulevaisuudessa ne huolehtisivat järjestäjinä myös palvelujen ja resurssien riittävyydestä alueellaan. Kullakin erityisvastuualueella olisi oltava 2–4 ympärivuorokautisesti päivystävää sairaalaa.
Jos sote-uudistus toteutettaisiin selvityshenkilötyöryhmän ehdotuksen mukaisesti esimerkiksi kymmenen itsehallintoalueen pohjalta, kullekin nykyiselle erityisvastuualueelle muodostuisi keskimäärin kaksi itsehallintoaluetta. Jokaisella erityisvastuualueella olisi erikoissairaanhoidon palveluvalikoiman kannalta kahdentasoisia itsehallintoalueita: yliopistosairaala-alue ja keskussairaala-alue.
Tästä seuraisi alueiden välinen epätasa-arvo, ja se johtaisi helposti myös erikoissairaanhoidon kilpavarusteluun. Perustason palvelujen kehittäminen ja vahvistaminen jäisi varjoon. Kilpailuasetelma vaarantaa myös pääasiassa yliopistosairaaloissa tehtävän lääketieteellisen tutkimuksen ja siellä annettavan lääkärikoulutuksen. Niiden hyvä laatu on suomalaisen terveydenhuollon kulmakivi.
Lääkäriliitto on esittänyt uudistuksen toteuttamista siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjinä olisi viisi nykyistä erityisvastuualuetta. Tuottajina toimisivat nykyiset sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset. Järjestäjät kehittäisivät tuotanto-organisaatiota hallitusohjelman linjaamalla tavalla.
Emme näe tarvetta muuttaa linjaustamme. Vuosisadan uudistus tulee toteuttaa toiminnan eikä hallinnon lähtökohdista. Tämä on erityisesti potilaiden etu.
Tuula Rajaniemi
puheenjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 37/2015 (11.9.)
