Maailman Lääkäriliitto perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti, koska lääkärit olivat rikkoneet etiikkaansa tavalla, joka hämmensi sivistynyttä maailmaa. Tuolloista tilannetta kuvaa hyvin ote Nurnbergin oikeudenkäynnistä:
Syytettyinä oli 23 lääkäriä ja kolme heidän avustajaansa. Syytelistalla ensimmäisenä mainittu tri Karl Brandt oli SS:n kenraalimajuri ja Hitlerin henkilääkäri. Hän oli saanut Hitleriltä tehtäväkseen vastata valtakunnan eutanasiaohjelmasta, jonka mukaisesti ”armokuolema” kohtasi kaikkia parantumattomia, erityisesti mielisairaita potilaita. Brandt oli testannut myös armeijan avuksi tarkoitettua sinappikaasua sotavangeilla, joista kymmeniä kuoli ja suurempi joukko vammautui loppuiäkseen. Loppupuheenvuorossaan Brandt totesi, että tärkeää ei ole se, onko kokeet tehty potilaan luvalla. Tärkein lähtökohta on yhteiskunnan hyvä. Etiikan lähtökohtana on tottelevaisuus esivaltaa kohtaan. Kaikkien syytettyjen teesi tuntui olevan, että yhteiskunnan etu on asetettava yksilön, kuten potilaan ja lääkärin, edun edelle.
Kuulustelussa puolustusasianajaja Servatius painotti tätä näkökohtaa. Asiantuntijatodistajaksi oli nimetty tri Andrew Ivy. Servatius teki Ivylle kysymyksen:
”Oletetaan, että kaupunkia uhkaa rutto. Siihen on olemassa lääke, jota ei ole testattu. Pormestari tulee luoksesi ja sanoo: tässä on kuolemaan tuomittu vanki. Tee kokeet hänellä niin, että kaupunki voisi pelastua. Suostuisitko pyyntöön? ”
Ivy vastasi kieltäytyvänsä kokeesta.
Servatius tenttasi lisää: ”Uskotko kaupunkilaisten ymmärtävän sen, että pidät kiinni eettisistä periaatteista heidän henkensä uhalla? Kyseessähän on yhden ihmisen mielipide, oma mielipiteesi kaikkia muita vastaan.”
Ivy vastasi, että kyseessä ei ole yhden ihmisen mielipide, vaan yhteisön, Amarecan Medical Association, hyväksymät periaatteet, joiden pohjana puolestaan on vuosituhantinen lääkärietiikan perinne. Näiden periaatteiden rikkominen voi yhdessä tapauksessa tuoda hetkellistä hyötyä, mutta on pidemmän päälle tuhoisaa ja särkee yleisön luottamuksen lääkäreihin. Luottamus on oleellinen tekijä potilaan hoidossa. Jos se häviää, tuhoutuvat myös lääkäreiden mahdollisuudet auttaa täysipainoisesti yhteiskuntaa.
Tuomioistuin tuntui yhtyvän todistajan näkemykseen ja katsoi, että nimenomaan lääkärinetiikan periaatteita olisi kuulunut noudattaa jopa asetuksia ja esimiesten käskyjä vastaan. 23 syytetystä neljä lääkäriä ja kolme heidän avustajaansa tuomittiin kuolemaan, useimmat muut saivat pitkiä vankeusrangaistuksia, seitsemän lääkäriä vapautettiin syytteistä.
Natsi-Saksassa oli paljon valtiolle epämieluisia ryhmiä. Voimmeko oppia näistä tapahtumista jotain? Jos tarkastelemme tätä päivää historian silmälaseilla, niin mitä näemme? Syötetäänkö meille uhkakuvia ja aiheettomia pelkoja? Onko ammattikunnan etiikan ja yhteiskunnan odotusten välillä ristiriitaa? Voimmeko havaita tiedon yksipuolistumista ja arvomaailmojen rapautumista?
Yleinen arvomaailma on muuttumassa. Sitä hallitsee enenevässä määrin talous, jonka mukaisesti asioita asetetaan tärkeysjärjestykseen. Tällä on vaikutuksensa myös lääkäreihin. Yhteiskunta puuttuu entistä tarkemmin potilaan ja lääkärin välisiin suhteisiin taloudellisin perustein. Ihmisarvon erilaisia ulottuvuuksia esineellistetään.
Lääkärin tulee ymmärtää päätöstensä taloudelliset seuraamukset. Lääkärin tulee ymmärtää toimintansa eettinen perusta. Yksittäisen lääkärin on helppo toimia, kun hänen takanaan on yhtenäinen ja etiikkaansa vaaliva professio. Siksi Lääkäriliitto pitää eettisen ohjeistuksensa ajassa ja myös puolustaa lääkärin etiikkaa, kun tehdään terveyspoliittisia linjanvetoja. Lääkärin etiikka on käytännön ratkaisuja lääkärin arjessa.
Ohessa linkki puheenjohtaja Tuula Rajaniemen ja toiminnanjohtaja Heikki Pälven Lääkärilehden pääkirjoitukseen: Paperittomat haastavat etiikan ja arvot.
Heikki Pälve
Kirjoittaja on Lääkäriliiton toiminnanjohtaja.
