Tällä kertaa yritän siirtää uhkakuvat hetkeksi syrjään ja visioin, mitä hyötyä sotesta voisi olla, mikäli se toteutuu niin, kuin tällä hetkellä vaikuttaisi olevan suunnitteilla.
Perusterveydenhuollon tulee olla matalan kynnyksen paikka, johon ihminen voi olla yhteydessä minkä tahansa terveyteen liittyvän huolen suhteen. Yksi tärkeä tekijä tämän toteutumiseksi on palveluiden saatavuus. Mikäli tuottajien määrä lisääntyy, paranee todennäköisesti myös vastaanottoaikojen saatavuus.
Ennen asian tarkempaa pohdiskelua palaan kuitenkin vielä hetkeksi nykytilanteeseen. Perusterveydenhuollon järjestämisvastuu on kunnilla, jotka sitten ylläpitävät joko yksin tai kimpassa terveyskeskusta. Siellä työskentelevät yleislääkärit, joiden työkenttä on eurooppalaisessa vertailussa varsin laaja: on kiireetöntä vastaanottoa, päivystystä tai kiirevastaanottoa, neuvolaa ja paikoitellen vielä kotisairaanhoitoa, vuodeosastoa jne. Paperitöitäkin on paljon ja erikoissairaanhoidon tehtäviä on siirretty yleislääkäreille. Kuntien talous on ollut tiukalla ja perusterveydenhuollon lääkärimäärä ei ole lisääntynyt samaa tahtia kuin sairaaloiden. Tämä on johtanut siihen, että jonotusaika vastaanotoille on pidentynyt. Siitä taas on seurannut se, että yhdelle vastaanotolle kasaantuu useampia asioita, joiden hoitamiseksi vastaanottoaikoja on pitänyt venyttää. Se on taas kasvattanut jonoja. Kierre on valmis.
Entäpä jos yleislääkärin vastaanottoaikaa pitäisi jonottaa korkeintaan pari päivää? Räjähtäväisitkö kustannukset? Tuskinpa ainakaan pelkästään yleislääkärin vastaanottoaikojen saatavuuden parantumisen vuoksi. Tuollainen tilanne on nimittäin arkipäivää monessa muussa Euroopan maassa. Vastaanottoajat ovat kyllä verrattain lyhyitä, mutta jos asioita on enemmän tai se on monimutkainen, voi potilas ottaa uuden ajan vaikkapa seuraavalle päivälle. Silloin lääkärilläkin on hetki aikaa miettiä eri hoitovaihtoehtoja ja kenties keskustella asiasta kollegan kanssa. Uusintakäynnit järjestyvät sujuvasti ja esimerkiksi hollantilaisten suosima korvatulehduksen seuraaminen pari päivää ennen mahdollisen antibioottikuurin aloittamista onnistuu, koska kontrollikäynnille pääsee.
Valinnanvapauden toteuttamiseen liittyy nähdäkseni kuitenkin yksi merkittävä riski: tällä hetkellä sitä ei suunnitella kaikille mahdolliseksi. Kaikkein eniten palveluita käyttävät on esitetty jätettäväksi sen ulkopuolelle. Mielestäni tämä on vaarallinen tie, koska silloin terveyserot ja kustannukset saattaisivat kasvaa, mikäli vain terveemmille olisi tarjolla entistä enemmän terveyttä edistäviä palveluita. Näin on käynyt esimerkiksi Ruotsissa. Ei myöskään olisi mitään takeita siitä, että valinnanvapauden ulkopuolelle jäävien palveluiden saatavuus parantuisi. Moni yleislääkäri kantaa huolta siitä, että heidän arvostamansa monipuolinen työnkuva uhkaa kaventua. Erityisesti näkisin tämän uhkana silloin, mikäli vain osa lääkäreistä hoitaa kymmentä prosenttia eniten palveluita tarvitsevia maakunnan sote-keskuksissa. Oman haasteensa tähän toisivat vielä potilaat, jotka joutuisivat siirtymään valinnan vapauden piiristä maakunnan sote-keskuksiin, mikäli palvelujen tarve lisääntyisi. Tällöinhän myös hoitava lääkäri vaihtuisi, vaikka juuri tässä tilanteessa pitkäaikainen hoitosuhde olisi tärkeä.
Perusterveydenhuollon näkökulmasta nykyistä tilannetta seuranneena pidän sote-uudistusta välttämättömänä. Lienee todennäköisestä, että päädyttiin sitten millaiseen malliin tahansa, niin jotkin asiat tulevat olemaan paremmin ja jotkin huonommin. Malli tuskin on myöskään kerrasta valmis, vaan sitä voi olla tarpeen ajan saatossa muokata. Muiden maiden kokemuksista terveydenhuollon uudistamisessa kannattaa nähdäkseni kuitenkin ottaa oppia, jotta ilmeisimmät vaaran paikat olisi mahdollista välttää.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri
Lue myös nämä Aleksi Varisen kirjoitukset:
