Päivän sana on tyytymättömyys. Vaikka sosiaalinen media ja lehdet ja terapiamainokset toitottavat joka tuutista positiivista asennetta ja otetta elämään, niin harva meistä elää positiivisella asenteella. Negatiivisuudella ja narinallakin on tarkoituksensa, sillä sivilisaatiomme kehitys olisi pysähtynyt jo alkuunsa, jos paistattelisimme yltäkylläisyydessä tyytyväisinä päivästä toiseen. Olisimme jääneet paratiisiin omenoita narskuttelemaan.
Kaikella on rajansa. Päivästä toiseen jatkuva negatiivisuus on kuluttavaa ja energiaa syövää. Sellaista, joka latistaa ihmistä.
Voisiko puhua myös positiivisesta negatiivisuudesta. Se lienee sellaista, joka saa meidät tekemään muutoksia ja luomaan uutta. Halu muutokseen kumpuaa usein negatiivisesta kokemuksesta ja sen siivittäminä olemme valmiita tekemään rohkeitakin päätöksiä.
Ihminen reagoi eri tavalla haasteisiin. On olemassa niitä ihmisiä, joilla on positiivinen ote muutokseen. Heillä on kyky nähdä asiat positiivisessa valossa ja toteuttaa niitä. Työpaikalla he erottuvat usein joukosta visionääreinä ja heillä on hyvinkin poikkeavia ja uudistusmielisiä ajatuksia. Sitten on taas niitä henkilöitä, jotka ehtivät henkäistä sanan ei ilmoille, ennen kuin varsinainen asia on edes tuotu julki. Ei on turvallinen ja kotoisa tapa reagoida uuteen asiaan. Nämä ihmiset ovat usein epävarmoja joko itsestään tai asemastaan tai he kokevat uudistukset jollain tasolla uhkaavina omalle toiminnalleen.
Onko niin, että jos voittaisin miljoonan lotossa, niin kiirehtisin soittamaan miehelleni vain harmitellakseni sitä, etten voittanut kahta miljoonaa. Onko negatiivinen lähestymistapa meille luonnollisempi ja mietimmekö sitä, mitä ehkä ja kenties olisimme voineet saavuttaa, mutta emme nyt saaneet. Opetetaanko meidät jo pienestä pitäen siihen, ettei vallitsevaan olotilaan voi olla tyytyväinen. Aina pitää pystyä pikkuisen parempaan. Kuinka moni meistä on kuullutkaan sen kehun, jota seuraa latistava mutta-sana. – Olit tänään todella hyvä, mutta…
Negatiivinen asenne on myös oivallinen keino mitätöidä toisen ihmisen saavutus tai onnistumisen tunne. Kyllä aina löytyy jotain negatiivista sanottavaa, ettei vaan kaveri olisi liian ylpeä tai tyytyväinen. Mikään ei ole raivostuttavampaa, kuin ihminen, joka paistattelee tyytyväisyydessään ja onnistumisen ilosta. Toisen menestykselle haetaan usein selityksiä, eikä vain myönnetä, että joku toinen voi onnistua siinä, missä itse epäonnistuin. Miksi toisen ihmisen taitavuus ja kyvykkyys koetaan niin usein uhkana? Työyhteisössä on valitettavan usein näin. Olisiko mahdollista kokea iloa toisen onnistumisesta ja menestymisestä. Voisivatko ne toimia kannustimina ja motivaattoreina omalle toiminnalle. Voinko ihailla kollegaani ilman, että koen huonoutta omassa toiminnassani. Kyllä voin ja siihen pitäisi pyrkiä. On hienoa saada työskennellä pätevien ja persoonallisten ihmisten kanssa.
Erilaiset ja innovatiiviset henkilöt luovat mahdollisuuksia koko ympäristölle. Etenkin työyhteisö tarvitsee erilaisia ihmisiä: on vaatimattomia puurtajia ja uudistusmielisiä räiskyviä persoonia. Johtajan tehtävä on koota näistä toimiva paketti, jossa erilaisuus koetaan positiivisena asiana, eikä uhkana.
Negatiivisuus on tapa esittää asioita. Aina on liian kylmä, kuuma, sataa liian paljon tai liian vähän. On liikaa töitä tai ei mitään tekemistä. Puhelin soi koko ajan tai kukaan ei soita. Puhelimen voi kuitenkin laittaa kiinni tai soittaa itse ystävälle tai sukulaiselle sen sijaan, että odottaa sen vain tapahtuvaksi. Omalla asenteella voi vaikuttaa positiivisesti moneen asiaan ja välillä vain täytyy hyväksyä muutokset ja vastoinkäymiset.
Sari Hannukainen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
