Äskettäin julkaistun alankomaalaisen tutkimuksen mukaan joka viides haastatteluun vastanneista lääkäreistä olisi valmis avustamaan potilasta kuolemaan siinäkin tapauksessa, että potilaalla ei ole mitään fyysisiä ongelmia, mutta hän on ”väsynyt elämään”. Lähes puolet (40 %) olisi valmis antamaan kuolinapua dementian alkuvaiheessa olevalle potilaalle ja kolmannes myös psykiatrisesta sairaudesta kärsivälle potilaalle. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että 2 % hollantilaisista lääkäreistä myönsi antaneensa kuolinapua potilaille, joilla ei ollut mitään fyysisiä ongelmia.
Kävin myös katsomassa Stephen Hawkingin elämästä kertovan elokuvan Kaiken teoria, jonka pääosasta Eddie Redmayne sai oikeutetusti Oscarin. Hawking oli 21-vuotias, kun hänellä todettiin ALS ja annettiin kaksi vuotta elinaikaa. Häneltä hävisi vähitellen niin liikunta- kuin puhekykykin. Alkuvaiheen masennusjakson jälkeen Hawking löysi elämälleen merkityksen tuoreen rakkauden ja maailmankaikkeutta käsittelevän väitöskirjaprojektinsa voimalla. Hawking jatkaa edelleen elämäänsä omien sanojensa mukaan ”astrofyysikkona, tieteen välittäjänä suurelle yleisölle ja tavallisena ihmisenä, mutta ei vammaisena”. Hawkingin puhuessa tietokoneensa avulla juuri mikään hänessä ei liiku. Vain spontaani ilkikurinen hymynvire ylähuulessa ja silmissä paljastaa miehen mielen liikkeet.
Mielen liikkeistä eutanasiassakin on kysymys. Kärsimys ei ole suorassa suhteessa fyysisiin ongelmiin tai edes autonomian menettämiseen.
Hawkingin vaimolle suositeltiin ventilaattorista irrottamista ensimmäisen pneumonian yhteydessä. Vaimo ei hetkeäkään epäillyt kieltäytyä ehdotuksesta. Hawking oli liikkumaton ja puhumaton, muiden avusta riippuvainen, mutta mieli liikkui.
Kärsimys ja tuska ovat mielessä, eivät ruumiissa. Sen vuoksi ei ehkä ole yllättävää, että hollantilaiset lääkärit ovat antaneet kuolinapua potilaille, joilla ei ole fyysisiä ongelmia. Kärsimykseen ei vaadita fyysistä vammaa. Mutta mitä tämä kertoo nyky-yhteiskunnasta ja sen ratkaisumalleista mielen kärsimykseen?
Ruumis lähettää viestejä mieleen, joka antaa niille merkityksen. Ruumiista lähtevät viestit ovat oireita, jotka mieli analysoi ja määrittää ihmisen hyvinvoinnin. Kipu ja sen pelko tai hengenahdistus ja pelko tukehtumisesta ovat oireista pelottavimpia. Kummankin oireen voimakkuuteen vaikuttaa potilaan odotus tai pelko siitä mitä tulee tapahtumaan, mistä oire kertoo.
Pelottavia oireita ja autonomian menettämistä on käytetty perusteluina eutanasialle. Kuvastaako tämä nyky-yhteiskunnan ihmisen pelkoja ja toivottomuutta? Tietomme on lisääntynyt, mutta se ei ole korvannut uskon, toivon ja rakkauden puutetta. Eutanasialle pitäisi etsiä vaihtoehtoja paitsi oireenmukaisen hoidon, myös yhteiskunnan kehittämisestä.
Eija Kalso
LKT, professori Eija Kalso on HUS:n kipuklinikan ylilääkäri.
