Viime kesäkuussa järjestettiin 20. yleislääketieteen pohjoismainen kongressi Reykjavikissa. Yleislääkäreiden kohtaamat haasteet ja kehittämistä vaativat seikat tuntuvat olevan kaikkialla samankaltaiset.
Viimeisen iltapäivän avainpuhevuorossa kokenut islantilainen yleislääkäri Pétur Pétursson tiivisti tärkeimmät seuraavasti: Tärkeää on edistää hoidon jatkuvuuden toteutumista, pitää mielessä maailmanlaajuiset terveydenhuollon haasteet, ehkäistä medikalisaatiota sekä kehittää toimintamalleja monisairaiden ja toiminnallisista oireista kärsivien potilaiden hoitoon.
Toiminnallisten oireiden suhteen tutkimus onkin edennyt viime vuosina reippaasti. Esimerkiksi fibromyalgiassa ollaan oireiden psykiatriseksi julistamisen sijaan alettu ymmärtää keskushermoston kivunsäätelyjärjestelmän sekä stressitasapainoa säätelevän hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin häiriintymisen mekanismeja.
Ympäristöherkkyydestä ilmestyi hiljattain suomenkielinen katsausartikkeli, jossa oireiston taustalla olevia keskushermoston herkistyneitä suojamekanismeja kuvataan varsin ymmärrettävästi. Haitalliseksi koetulle aineelle tai ilmiölle altistuminen laukaisee elimistössä reaktion, joka aiheuttaa hyvinkin voimakkaat fyysiset oireet. Ne ovat täysin todellisia, vaikka mitään laboratoriokokeella tai kuvantamistutkimuksella havaittavaa poikkeavuutta ei löydykään.
Toiminnallisiin oireisiin on ajoittain suhtauduttu vähättelevästi ja jopa negatiivisesti lääkärikunnan toimesta. Toivoa sopii, että lisääntynyt ymmärrys oireiden syntymekanismeista vähentää entisestään tätä asennetta.
Muutosta on tapahtumassa myös oireyhtymien hoidoissa. Lääkkeiden merkitys on niissä vähintäänkin rajallinen ja painopiste tulisi nykytiedon mukaan suunnata moniammatilliseen kuntoutukseen. Tätä taustaa vasten Kelan päätös lopettaa fibromyalgiapotilaiden sopeutusvalmennuskurssit tuntuu erikoiselta. Haasteena on lisäksi kehittää myös perusterveydenhuoltoon soveltuvia kuntoutusmenetelmiä.
Mallia voisimme ottaa esimerkiksi Tanskasta, jossa esimerkiksi ympäristöyliherkkyyden hoitoon on kehitetty hoitomalli, jossa on huomioitu myös oireiston hankaluus. Vaikeimmin oireilevat tarvitsevat erilaista kuntoutusta kuin lievemmin oireilevat.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri.
