Sopuero, ajatuksena kaunis, mutta vaatii toteutuakseen toisen kunnioittamista ja erillisten elämänsuuntien hyväksymistä. Avioerobuumi on lastenvalvojan mukaan korkeimmillaan loppukesästä. Onko syynä mennyt synkkä ja pimeä talvi vai auringon aiheuttama käpylisäkkeen aktivoituminen?
Parisuhdekriisissä jalkoihin jäävät lapset. Viha ja katkeruus entistä puolisoa kohtaan saa helposti yliotteen ihmisestä. Elämässä ei päästä eteenpäin, vaan jäädään vellomaan menneisiin. Lapsen kuullen panetellaan poissaolevaa vanhempaa, mustamaalataan häntä ja kerrotaan jopa valheita. Pahimmillaan sosiaalisessa mediassa tilitetään exän virheitä ja tilanne muistuttaa kanalaumaa nokkimassa heikompaa osapuolta. Jopa isovanhemmat lähtevät tähän mukaan. Tahtomattaan lapsi joutuu kuuntelemaan näitä vihapuheita.
Huoltajuuskiistoissa tappiolle jää poikkeuksetta isä. Miksi isä ei kelpaakaan yhtäkkiä vanhemmaksi? Erotilanteessa isä joutuu puolustamaan tasa-arvoista oikeuttaan vanhemmuuteen ja todistamaan kyvykkyytensä siihen. Isän on oltava siivousalan ammattilainen, gourmetkokki, vähintään ammattikasvattaja ja ehdottomasti terve. Äidillä masennusoireet ja eron aiheuttama väsymys ovat hyväksyttäviä kaiken rankan kokemuksen jälkeen, mutta isän osoittaessa väsymystä tai heikkoutta se kyseenalaistaa hänen kyvykkyytensä olla isä. Äidin kykyä toimia vanhempana ei kyseenalaista kukaan. Äidit tilittävät tuntojaan neuvolassa, päiväkodeissa ja opettajien luona, kun taas isät pakenevat yksinäisyyteen ja vaikenevat.
Tasa-arvon kulta-aikana vaadimme isiä ottamaan osaa lapsen kasvatukseen, olemaan aktiivisesti läsnä, tekemään vähemmän töitä ja viettämään enemmän aikaa perheen kanssa. Erotilanteessa isä ei tasa-arvoa julistavan äidin mielestä olekaan enää kykeneväinen huolehtimaan lapsestaan, vaan huolehtimisesta on tullut yhtäkkiä äidin pyhä ominaisuus. Tuntuu kuin isät olisivat yhtäkkiä menettäneet kyvyn huolehtia oman lapsensa hyvinvoinnista.
Miksi äiti ei kyseenalaista tätä parisuhteen aikana? Miksi isä kelpasi hoitamaan lapsia silloin, kun äiti tarvitsi omaa aikaa tai oli tyttöjen ilta? Miksi me naiset vaadimme isiä pitämään vanhempainlomia, miksi haluamme tasa-arvoa ja julistamme isän merkitystä kasvattajana, kun se kaikki menettää merkityksensä uudessa elämäntilanteessa? Yhä useampi isä jää nykyään kotiin hoitamaan lasta äidin palatessa työelämään. Avioeron jälkeen kuitenkin ainoa mikä kiinnostaa isän roolissa on elatusmaksun suuruus. Onko lapsen rooli olla vanhemman rahanansaitsemiskeino? Voidaanko lapsi todellakin sijoittaa toiselle vanhemmalle vain siksi, että hän saisi paremmat sosiaalietuudet ja asumistuet? Kyllä voidaan ja yleensä edunsaajana on äiti.
Onko meidän naisten niin vaikea antaa miesten olla miehiä, lapsillemme isiä? Olemmeko valmiit ottamaan sen riskin, että tuhoamme lapsen normaalin suhteen isäänsä? Munasarjat eivät tee meistä naisista automaattisesti parempia kasvattajia ja joskus lapsen voisi olla parempi olla isänsä luona.
Onneksi on lapsiaan rakastavia vanhempia, jotka ovat ratkaisseet asiansa hyvin. Heillä on kummankin vanhemman oikeuksia tukeva tasavertainen huoltajasopimus ja he kunnioittavat lapsen oikeutta kumpaankin vanhempaan.
Sari Halonen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
Muita Sari Halosen kirjoituksia:
Pienin askelin kohti omaa unelmaa
Uskalla olla positiivinen
Netistä ei ole omalääkäriksi
