Terveydenhuollon tietokoneohjelmia moititaan niiden toimimattomuudesta. Tiimalasin äärellä vierähtääkin pitkiä toveja hoitajien ja lääkäreiden kallista työaikaa. Toisaalta tiimalasin hidas pyöriminen näyttöpäätteen vihreällä ruudulla on rauhoittavaa ja tarjoaa tyvenen hetken pohdiskella elämän ja terveydenhuollon tarkoitusta. Mutta miksi terveydenhuollon ohjelmat toimivat niin takkuisesti, eivätkä useinkaan vastaa toiminnoiltaan hoitajien ja lääkäreiden käytännön työn tarpeita?
Tamperelainen, pitkän uran tietotekniikan maailmassa tehnyt Teppo Sulonen tarjoaa kirjassaan Hiirimatto – muistelmia tulevaisuuden alalta (Sanasato 2013) erään selityksen tähän onnettomaan tilanteeseen. Hän kirjoittaa: ”Valitettavan usein koulusta pullahtaa ulos teknisesti taitavia huippuosaajia, joilla ei ole kokonaiskäsitystä siitä, mihin taitoja pitäisi hyödyntää. Käperrytään teknologian taakse piiloon, ja totuus unohtuu.”
Eikö tuossa ole jotain tuttua myös terveydenhuollon kannalta? Tarjoaako koulutuksemme kokonaiskäsityksen siitä, mihin taitojamme pitäisi hyödyntää? Käperrymmekö teknisen osaamisemme taakse piiloon niin, että totuus – potilas ja hänen tarpeensa – unohtuvat?
Sulonen muistuttaa kuinka ”Asiakas ja toimittaja ovat yhteistyökumppaneita, eivät vihollisia. Varsinkin julkisella puolella asiakassuhde muistuttaa joskus asemasotaa juoksuhaudoissa.”
Jotain tuttua on tässäkin. Myös terveydenhuollossa, varsinkin julkisella puolella, asiakassuhde usein muistuttaa ellei asemasotaa juoksuhaudoissa, ainakin molemmin puolista kyräilyä. Olisiko siis yksityistäminen ratkaisu asiakassuhteen parempaan hallintaan?
Sulonen kertoo kuinka liike-elämän kovat lait valkenivat tietotekniikan pioneereille, noille asiastaan innostuneille keksijöille ja kokeilijoille, joille itse toiminta ja sen kehittäminen olivat ja ovat pääasioita. "Meistä tehtiin myyjiä. Meille opetettiin yrityksen taselaskentaa, kate ja myyntivoitto olivat opettajien mantraa. Yritin muutamaan otteeseen korostaa asiakkuuden hallinnan ja laadun merkitystä, mutta ne eivät olleet pinnalla olevia puheenaiheita… Asiakkaan käsittely perusteltiin kylmien lukujen avulla."
Myös terveydenhuollon sisältöä ja tavoitteita perustellaan nykyään kylmien lukujen avulla, oltiinpa sitten kunnan töissä tai yksityisellä. Kunnallisella puolella hoitajan tai lääkärin ei sentään tarvitse olla myyjiä. Yksityisellä puolella tämä raja on hämärtynyt jo kauan sitten.
Sulonen näkee tietotekniikan kehityksessä myös valoa: ”Parasta oli, että suurin osa osastossa oli naisia. Heihin voi asiakasrajapinnassa aina luottaa. …pidin huolen, että yrityksessä oli koko ajan naisenemmistö. Se oli menestyksen avain.”
Myös hoitajista suurin osa on naisia, ja asiakasrajapinnassa lääkäri voi aina luottaa heihin. Se on myös terveydenhuollon menestyksen avain. Ellei lääkäri tätä ymmärrä, on syytä opetella ymmärtämään.
Sulonen luottaa lopulta ihmisen kykyyn saattaa asiat hyvään lopputulokseen. Ratkaisu on yksinkertainen: ”Hyvällä projektipäälliköllä on lämmin sydän ja herkät korvat. Hyvällä projektipäälliköllä on inhimillinen kosketus asiakkaaseen ja projektiryhmään. Hän kuuntelee asiakasta, on aidosti kehittämässä asiakkaan kanssa tämän toimintaa. Hän puhuu ymmärrettävää kieltä ja uskaltaa tehdä päätökset ajoissa. Ihmiset sen projektin lopulta rakentavat.”
Jos yllä olevassa projektipäällikön vaihtaa hoitajaan tai lääkäriin, asiakkaan potilaaseen ja projektiryhmän hoitotiimiin, näemme, kuinka samat yksinkertaiset perusasiat pätevät niin tietotekniikassa kuin terveydenhuollossakin.
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
