1970-luvulla Marttaliitto ja Marthaförbundet toteuttivat syöpälääkäri Gisela Gästrinin johdolla laajan kampanjan, jossa tavoitteena oli parantaa rintasyövän varhaista toteamista naisten omatoimisella rintojen seurannalla. Gisela piti tuolloin meille kandeille luennon ja mieleeni on jäänyt – siis jo yli 30 vuoden ajaksi – hänen toteamuksensa: "Terveystieto ei aina johda terveyskäyttäytymiseen". Hän kertoi meille tuleville lääkäreille naisista, jotka olivat huomanneet kyhmyn rinnassaan, mutta jotka hakeutuivat lääkäriin vasta kun syöpä oli kasvanut ihon läpi tai kun rintaliivit eivät enää mahtuneet. He tiesivät, että kyhmy voi olla tai on syöpää, mutta he eivät hakeutuneet hoitoon kuin vasta hyvin myöhään. Ihmettelin silloin ja ihmettelen nyt, miksei edes tieto hengenvaarasta johda toimintaan?
Terveystietoa on suunnattomasti ja se on usein ristiriitaista. Kuka arvioi ja siivilöi sen tiedon, joka on tärkeää terveyden kannalta? No, tietenkin lääkärit ja bioinformaatikot eli ihmiset, jotka osaavat tutkimusnumeroista tehdä mahdollisimman selkeitä päättelemiä. Tiedon lisääntyessä sen välitön merkitys terveydelle täsmentyy. Täsmentyminen merkitsee joskus myös hoitolinjojen muuttumista.
Esimerkki tältä päivältä: Kolesterolilääkekeskustelu on vellonut kohta pari vuosikymmentä, ja oikeastaan vasta viime vuosina on kolesterolilääkkeiden oikea asema selvinnyt. Kun tieto on ollut ristiriitaista ja osin pelottavaa, on löytynyt tilaa monenlaiselle ristiriitaisille mielipiteelle. Keskeinen työkalu, jolla kolesterolin merkitystä aivo- ja sydäninfarktin riskille voidaan nykyään määrittää on Finriski-laskuri.
Laskuri kertoo veren kolesterolipitoisuuden merkityksen valtimotautiriskille. Potilas voi sitten itse – mielellään yhdessä lääkärinsä kanssa – arvioida, haluaako hän vaikuttaa valtimotukosriskiinsä normaalistamalla veren kolesteroli. Tukosriski riippuu sukupuolesta, iästä, tupakoinnista, diabeteksesta, sukurasituksesta ja kolesterolista. Riskiprosentit näkyvät Finriski-laskurissa. Yksilöllistä terveystietoa on siis saatavilla.
Keskustelua käydään rokotuksista, osteoporoosilääkkeistä, masennuksen hoidosta, liikenteen turvallisuudesta (turvavyöt!), työterveydestä ja monista asioista, jotka vaikuttavat terveyteemme ja sairausriskiimme. Tutkimusten perusteella on kiistattoman hyödyllistä ottaa rokotus mm. poliota, jäykkäkouristusta ja vaikkapa kurkkumätää vastaan. Luvut puhuvat omaa, kiistatonta kieltään. Ja silti rokotuksista laistetaan. Poliota oli Suomessakin vain 30 vuotta sitten. Oletko muuten nähnyt polion rampauttaman ihmisen?
Tupakointi, yletön alkoholin nauttiminen, ylipaino, suojaimien käyttämättä jättäminen, suojaamaton seksi, kännykkään puhuminen ajettaessa, ylinopeus – tiedämme, että nämä aiheuttavat sairauksia, vammoja ja ennenaikaista kuolemaa. Terveystieto ei todellakaan aina johda terveyskäyttäytymiseen. Kaipa loppupäätelmä on, ettei terveys sittenkään ole ihmisille tärkeintä maailmassa, vaikka tutkimukset tavan takaa näin ovat väittäneet. Tai sitten voi olla niin, että terveys on kyllä tärkeä, mutta sen eteen ei tehdä joka tilanteessa riittävästi.
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri.
