Sote-keskustelussa on unohtunut yksi asia. Nimittäin potilas. Kaiken terminologiahirviöiden ja tulevaisuuden uhkakuvien ja toisaalta taas hoitoon pääsyn ruusuisten visioiden luomisvimman keskellä kukaan ei muista sitä hankalaa seitsemänkirjaimista sanaa: potilas. Sote-keskustelu tuntuu olevan poliitikkojen hiekkalaatikko, jossa hakataan ihan kunnolla toista päähän hiekkalapiolla ja viskotaan santaa rivakalla otteella kaverin silmille. Harmillista, ettei tällaista ottelua nähdä oikeasti. Seuraisin mielenkiinnolla käytävää sote-mittelöä. Poliitikkojen sekaan voitaisiin laittaa muutama julkisen ja yksityisen puolen edustaja ja hiekkalaatikkorähinä olisi täydellinen. Siinä olisi tappelupukareiden äideillä ja isillä täysi työ jälkipuinnissa kuka tämän kaiken aloitti ja kuka on syyllinen. Kuka lupasi mitä ja kenelle ja miksi lupaukset eivät toteudukaan.
Myönnän etten tiedä, saatikka ymmärrä sotesta yhtään mitään. Olen yhtä pihalla kuin lumiukko näiden suunnitelmien ja visioiden pyörityksessä. Uskon, etten ole ainoa terveydenhuollon henkilö, joka kokee näin. En myöskään usko, että koko uudistus olisi auennut potilaillekaan. Suurin osa ihmisistä kuvittelee saavansa tulevaisuudessa päättää sen mihin ja kenelle hakeutuu hoitoon ja että he saavat parasta mahdollista hoitoa. Voiko poliitikko määrittää sen mikä on parasta mahdollista hoitoa?
Poliitikoille ja virkamiehille kaino ja vieno pyyntö: antakaa meidän tulevaisuudessakin hoitaa potilaitamme rauhassa. Tällä hetkellä keskitytään taisteluun rahasta ja poliittisesta vallasta. Sapelit kalisten yritetään todistella puolin ja toisin toisen osapuolen kyvyttömyyttä hoitaa potilaita ja yhteistä polkua ei edes haluta löytää. Näiden visioiden mukaan yksityispuolella on vain rahanahneita, lipeviä, hyväosaisia kauniita ja hoikkia hoitavia ammattilaisia ja julkisella puolella huonopalkkaisia, elämäänsä kyllästyneitä kehäraakkeja, jotka hoitavat niitä potilaita, joita kukaan muu ei halua hoitaa. Vastakkainasettelua korostamaan vielä muutama poliittinen pyrkyri ja katastrofi on täydellinen.
Muutosta varmasti tarvitaan. Nykyinen järjestelmä ei varmasti ole se paras mahdollinen ja yhteiskunnalla ei ole varaa ylläpitää sitä. Potilaamme ansaitsevat hyvää hoitoa, silloin kun he sitä tarvitsevat. Uskon, että yksityinen sektori on tullut jäädäkseen julkisen puolen rinnalle yhteistyössä toteuttamaan laadukasta potilaiden hoitoa. Miksi emme voisi keskittyä siihen, mitä meillä osataan hyvin ja missä. Sote-uudistuksen toteuttaminen ammattilaisten näkemyksiä kunnioittaen ja taloudelliset tosiasiat huomioiden voitaisiin varmasti luoda toimiva työnjako ja varmistaa potilaiden oikeus saada hyvää hoitoa.
Sari Hannukainen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri
Lue myös:
Muutoksen ensimmäinen askel
Huumekuolema on turha kuolema
