Sähköinen resepti on ollut käytössä nyt jo useamman vuoden. Osaltaan se on tuonut helpotusta terveyskeskuslääkärin arkeen, mutta siihen on liittynyt myös muutamia ongelmia, joista mainitsemisen arvoinen on ainakin se, ettei yli 16 kuukautta vanhaa reseptiä ole voinut uusia. Monilla ihmisillä on käytössään harvakseltaan ja vain tarvittaessa otettavia lääkkeitä, ja usein pieninkin apteekista saatava pakkauskoko riittää yli 16 kuukauden tarpeeseen. Tällaisten reseptien uusiminen on osoittautunut yllättävän työlääksi ainakin niissä tietojärjestelmissä, joista minulla on kokemusta. Reseptien voimassaolon pidentämisestä onkin viime aikoina käyty keskustelua.ß
Nyt sosiaali- ja terveysministeriö on tarttunut toimeen ja antanut asetuksen reseptien voimassaolon pidentymisestä. Asetus astuu voimaan vuonna 2017 ja sen myötä reseptit ovat jatkossa voimassa kaksi vuotta. Uudistus ei koske pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä tai huumereseptin vaativia lääkeaineita. Jatkossa myös reseptin uudistaminen onnistuu 28 kk sisällä lääkemääräyksen kirjoittamisesta. Olisin kuitenkin toivonut uudistamisajan pidentämistä ainakin 30 kuukauteen. Kaikkein mieluisin muutos olisi ollut se, että kaikki reseptitietokannasta löytyvät reseptit olisi mahdollista uusia riippumatta siitä, koska ne on alun perin kirjoitettu. Näinhän oli asia paperisen lääkemääräyksen kanssa.
Lääkemääräyksen voimassaolon pidennyksen arvioidaan tuovan huomattavia säästöjä kunnille. Omassa työssäni käytän päivittäin aikaa ehkä noin vartista puoleen tuntiin reseptien uusimiseen. Mikäli tämä aika puolittuisi, pystyisin päivän aikana ottamaan vastaan yhden potilaan enemmän kuin nykytilanteessa. Toisaalta eniten aikaa kuluu silloin, kun lääkemääräyksen uusimisessa on syystä tai toisesta ongelmia. Yleensä niiden syynä ovat käsittääkseni potilastietojärjestelmän ja reseptitietokannan välisen kommunikoinnin ongelmat. Niihin ei reseptin voimassaolon kestolla liene suurta vaikutusta.
Sähköisen reseptin voimassaolon pidentäminen on oikean suuntainen muutos, mutta miksei samalla voitaisi siirtyä järjestelmään, jossa useimpien pitkäaikaissairauksien, kuten vaikkapa verenpainetaudin, lääkemääräykset olisivat voimassa toistaiseksi. Eli niin kauan kunnes joku mitätöi ne. Tämän puolesta puhuisi sekin, että näiden sairauksien seuranta pyritään siirtämään enenevässä määrin terveyden- tai sairaanhoitajan sekä potilaan itsensä vastuulle. Tällöin lääkärin työaikaa vapautuisi enemmän vastaanottotyöhön eli juuri siihen, mitä sekä lääkärit, että potilaat pitävät tietokoneen kanssa näpertelyä tärkeämpänä.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri.
