Lääkäri kyllä aistii, milloin vastaanottokäynti on vastannut potilaan odotuksia ja milloin ei. Poistuessaan hymyilevä ja rauhallinen potilas viestii onnistumisesta – sulkeutunut, empivä, vaitonainen tai vihainen kertoo päinvastaista.
Mistä ero johtuu? Milloin olemme potilaan kanssa löytäneet toisemme niin, että hän potilaana on saanut hakemansa ja minä lääkärinä olen täyttänyt hänen odotuksensa? Mitkä ovat potilaan odotukset?
Asiaa on tutkittu. Tutkimusten mukaan potilas odottaa lääkäriltä ensisijaisesti tietoa ja neuvoja. Potilas haluaa tietää, mistä vaivat eli oireet johtuvat, ovatko ne vaarallisia ja mitä hän voi niille itse tehdä. Puolet potilaista odottaa reseptiä. Potilas odottaa myös lääkäriltä kiinnostusta hänen asioihinsa, myötätuntoa ja keskustelua. Lääkäri sen sijaan usein luulee potilaan odottavan tutkimuksia ja lähetteitä erikoislääkäreille ja erikoistutkimuksiin.
Lääkärin on tehtävä selväksi, millaista apua potilas tarvitsee. Potilaan perusodotus on avun saaminen. Joskus avun tarve on helppo tyydyttää, kuten vaikkapa flunssan hoidossa tai haavan ompelemisessa. Joskus tilanne on paljon vaikeampi. Potilas voi olla vajaatoiminen eikä hän osaa ilmaista oireitaan. Tai ehkäpä hän on lapsi. Tai hänen maailmansa on sekaisin jonkun kriisin vuoksi, eikä hän pysty kertomaan mikä on pielessä, kun kaikki on pielessä. Sellaistakin sattuu, että potilas tulee toisen lääkärin lähettämänä, eikä ole ihan varma siitä, miksi hänet on lähetetty eteenpäin.
Lääkäri pystyy vähentämään potilaan pelkoa ja ahdistusta riittävällä ja oikeanlaisella informoimisella. Tämä edellyttää potilaan perusteellista kuuntelemista, lääkärin tekemää tutkimusta silmin, korvin ja sormin sekä sopivia laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Potilas sietää ikäviäkin uutisia, kunhan hän ymmärtää, mitä tilanne merkitsee hänen elämälleen ja mitä kropassa tapahtuu. Toki diagnoosin mukaiset lääkkeet, kuntoutus ja leikkaukset ovat tärkeitä ja kuuluvat avun antamiseen. Potilas ei kuitenkaan ensisijaisesti odota, että lääkäri tekee kaikenlaisia temppuja ja toimenpiteitä. Hän odottaa, että häntä kuunnellaan ja että lääkäri käyttää riittävästi aikaa kertoakseen selkeästi mistä on kyse. Hippokrateen (460–370 eKr) toteamus pätee edelleen: Lääkäri voi harvoin parantaa, usein lievittää, aina lohduttaa.
Potilas, odotat siis minulta lääkärinä ammattitaitoa, selkeän viestin kertomisen ja myötäelämisen taitoa ja riittävästi aikaa, ehkä vähän elämänkokemustakin. Jos onnistun vastaamaan näihin odotuksiisi, paranet paremmin, nopeammin ja halvemmalla kuin jos poistut vastaanotolta kenties hyvin tutkittuna ja hoidettuna, mutta vastaanottokokemukseesi pettyneenä. Myös tämän tutkimukset ovat osoittaneet.
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri.
