Mies kävelee iltamyöhällä puistikon poikki. Häntä vastaan tulee joukko nuoria miehiä, jotka pysäyttävät miehen ja pyytävät tupakkaa. Miehellä ei ole. Nuoret miehet alkavat vaatia rahaa. Mies kieltäytyy ja yrittää jatkaa matkaansa. Nuoret miehet alkavat töniä häntä. Mies yrittää paeta. Nuoret miehet kaatavat hänet maahan ja alkavat potkia häntä. Mies jää maahan makaamaan. Nuoret miehet ottavat häneltä lompakon ja kännykän ja juoksevat pois.
Ohikulkeva pariskunta löytää maassa makaavan verisen miehen. He soittavat ambulanssin ja mies viedään sairaalaan. Hänellä todetaan lukuisia murtumia ja repeämiä suolistossa. Miehelle tehdään hätäleikkaus ja hänet siirretään teho-osastolle. Mies jää eloon. Myöhemmin hänelle tehdään useita suolistoleikkauksia ja kuukausien kuluttua hän kotiutuu sairaalasta. Hän on pitkään sairauslomalla ja lopulta hänet kirjoitetaan vammojen jälkitilojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Yhteiskunnan kulut ovat miljoona euroa. Miehen kuluja on mahdotonta rahassa arvioida.
Tämänkaltaisista pahoinpitelyistä saamme lukea pikku-uutisia harva se päivä. Tuskin koskaan saamme kuitenkaan lukea, mitä pahoinpidellyille lopulta tapahtui. Emme saa lukea loppuelämän kestävistä kivuista, työkyvyttömyydestä, taloudellisista vaikeuksista, perheiden hajoamisista, masennuksesta, ahdistuksesta, yksinäisyydestä ja toivottomuudesta. Vastaanotoilla me kyllä näistä kuulemme.
Entä mitä tapahtui noille nuorille miehille? Nuoret miehet menivät koteihinsa. Monet heistä asuivat vielä vanhempiensa luona. Aamulla äidit laittoivat pojilleen puuroa.
Parin päivän kuluttua lehdessä oli pikku-uutinen tapahtumasta. Poliisi ei koskaan saanut tekijöitä kiinni.
Vuosia on kulunut. Nuorista miehistä ollut aikuisia miehiä, monista isiäkin. Mitä he ajattelevat teostaan tänään? Muistelevatko he saunailloissa tapausta? Rehvastelevatko he sillä? Ovatko he kertoneet tapauksesta vanhemmilleen, vaimoilleen tai lapsilleen? Ovatko he ilmoittautuneet poliisille ja sanoneet: ”Minä se olin.”
Niin, mitä he ajattelevat teostaan tänään? Kuka kertoisi heidän tarinansa? Ehkä voisimme oppia niistä jotakin.
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri. Hänellä on kolmenkymmenen vuoden kokemus yleislääkärin vastaanottotyöstä.
