Bussi on myöhässä. Uudet nahkakenkäni eivät ole vielä kunnolla muotoutuneet jalkaan ja tuntuvat hiertävän hieman joka puolelta. En kuitenkaan ole kehdannut lähteä väitöstilaisuuteen mukavissa, mutta hieman kuluneissa Gore Tex -lenkkareissani. Onneksi tilaisuus alkaa akateemisesti vartin myöhässä ja ehdin luentosaliin ajoissa.
Väitöstilaisuuden kulku on tuttu. Ensin kustos toivottaa läsnäolijat tervetulleiksi ja esittelee sen jälkeen väittelijän, lääketieteen lisensiaatti Risto Raivion, sekä vastaväittäjän, tutkimusprofessori Marjukka Mäkelän. Sitten seuraa väittelijän alkupuheenvuoro, jossa hän esittelee hoidon jatkuvuutta perusterveydenhuollossa käsittelevän väitöskirjansa. Luento päättyy sanoihin: "Pyydän teitä, arvoisa vastaväittäjä esittämään ne huomautukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta."
Nyt on vastaväittäjän aika puhua. Väitöskirjaa tarkastellaan monelta kantilta ja väittelijältä pyydetään täsmennyksiä erinäisiin yksityiskohtiin. Eräs seikka jää mieleeni kaikkein selkeimmin: vastaväittäjä pitää sisältöä merkittävänä ja toivoo, ettei väitöskirjan sisältämä tieto jää vain luentosalin seinien sisäpuolelle.
”Hoidon jatkuvuus voidaan määrittää ja luokitella usealla eri tavalla”, todetaan väitöskirjassa. Se käsittää potilaan kokeman yhtenäisen ja sujuvan hoidon, mutta se tarkoittaa myös henkilön muuttuvia tarpeita huomioivaa johdonmukaista hoitoa, jota toteuttaa mahdollisimman samana pysyvä joukko terveydenhuollon ammattilaisia. Hoidon jatkuvuuden piiriin kuuluu myös tiedonsiirtoon liittyvä jatkuvuus eli se, että potilaskertomustiedot ovat oikeaan aikaan potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen saatavilla.
Jatkuvuus on läheisessä yhteydessä kahteen muuhun tekijään: hoidon saatavuuteen ja potilastyytyväisyyteen. Ilman saatavuutta on vaikea saavuttaa jatkuvuutta. Toisaalta tyytyväisyys ei ole suoraan seurausta pitkästä ja pysyvästä hoitosuhteesta, vaan sekä lyhyt että pitkä hoitosuhde voivat olla potilaan kannalta tyydyttäviä. Tutkimuksissa on todettu pitkän hoitosuhteen olevan potilaalle tärkeää silloin, kun häntä kohtaa vakava sairaus tai vastaanotolla keskustellaan perheeseen liittyvistä asioista. Myös mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa hoitosuhteen jatkuvuutta arvostetaan. Pienempien tai äkillisten vaivojen, kuten flunssan vuoksi vastaanotolle hakeuduttaessa, hoitosuhteen jatkuvuutta ei koettu niin tärkeänä. Onpa hoidon jatkuvuuden todettu vähentävän jopa kuolleisuutta.
Mitä väitöstutkimus sitten kertoi hoidon jatkuvuudesta? Nimetty omalääkäri oli voimakkaasti yhteydessä hoidon jatkuvuuteen. Hoidon jatkuvuus lääkärin vastaanotolle hakeuduttaessa laski kuitenkin 14 prosenttiyksikkö tutkimuksen aikana eli vuosina 1998–2013. Myös erot kuntien välillä olivat suuria. Parhaimman jatkuvuuden kunnassa lähes kaikki potilaat tapasivat terveyskeskuksessa yleensä saman lääkärin, kun taas huonoimmassa yksikään potilas ei tavannut samaa lääkäriä. Tulosten pohdinnan lopussa todetaankin: ”Eniten palveluja tarvitseville ja käyttäville tulisikin taata omalääkäri hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi”.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri
Oletko jo lukenut nämä Aleksi Varisen kirjoitukset:
Suomalainen terveyskeskus on edelläkävijä
Ei mikään pieni haaste
Britannia panostaa perusterveydenhuoltoon – entä Suomi?
