Perusterveydenhuoltoa parjataan usein. Resurssit ovat tiukalla ja aikaa joutuu odottamaan, kuin menopeliä itänaapurissa aikoinaan. Toisaalta niukkuus on pakottanut luovuuteen eli nykykielessä innovaatioihin. Sellaisiin, kuten fysioterapeutin suoravastaanotto, joita muualla Euroopassa vasta suunnitellaan. Mutta löytyy perusterveydenhuollosta muutakin ylpeyden aihetta: neuvolajärjestelmä.
Ainakaan pohjoismaisella mittapuulla neuvolajärjestelmässämme ei toki sinänsä ole mitenkään poikkeuksellinen. Terveydenhoitajan ja lääkärin suorittamia lasten määräaikaistarkastuksia tehdään niin Ruotsissa, Norjassa kuin Tanskassakin. Mutta kun tarkastellaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä, alkaa Suomi erottua edukseen. Muissa Pohjoismaissa perusterveydenhuollon lääkäri, neuvolalääkäri ja neuvolan terveydenhoitaja toimivat usein vähintään kahdessa eri organisaatiossa. Neuvolatyöntekijät saattavat olla kunnan palkkaamia, kun yleislääkärit taas työskentelevät esimerkiksi itsenäisinä ammatinharjoittajina tai maakuntien palkkaamina.
Käytännössä asia tulee esiin esimerkiksi tietojen vaihdon hankaluutena. Pahimmillaan esimerkiksi Tanskassa sekä terveydenhoitaja, että neuvolatarkastuksia tekevä lääkäri joutuvat piirtämään omat kasvukäyrästönsä, koska edes tieto lapsen mittaustuloksista ei liiku eri toimijoiden välillä. Syynä on mm. tietoturva. Norjalaiset ovat pyrkineet ratkaisemaan tämän ongelman ottamalla käyttöön vanhempien hallussa olevan neuvolakortin. Suomalaisena asia hieman hymyilyttää. Meillä neuvolakortti on ollut käytössä jo ties kuinka pitkään ja nykyisin terveystiedot löytyvät myös sähköisestä Kanta-arkistosta. Sähköiset neuvolakortit ovat jo nurkan takana. Myös paljon puhuttu moniammatillisuus toteutuu Suomessa muita Pohjoismaita paremmin: neuvoloista löytyy niin fysioterapeutteja, kuin puheterapeutteja ja usein myös neuvolapsykologeja ja joskus jopa toimintaterapeutti tai ravitsemusterapeutti.
Viranomaisten välistä yhteistyötä on Suomessa ylistetty toistuvasti erilaisten kriisitilanteiden yhteydessä. Meillä tuntuu olevan siihen vahvat perinteet. Yhtä lailla yhteistyö toimii usein myös terveydenhuollossa eri ammattiryhmien välillä. Toivottavaa on, että neuvolatoiminta - yksi terveydenhuoltojärjestelmän toimivimmista osista – selviää voittajana myös Sote-uudistuksesta, jonka myötä neuvolatoiminnan ja perustason terveydenhoidon, eli nykyisten terveyskeskuspalveluiden, järjestäjänä tulee monin paikoin todennäköisesti olemaan eri organisaatio. Erityisen tärkeää olisi huomioida muissa Pohjoismaissa havaitut haasteet eri toimijoiden yhteydenpidon välillä.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri.
