On kuulemma onni syntyä Suomeen. Ajaessani viime viikolla öisessä kaatosateessa moottoripyörällä Helsingistä Lahteen ja takaisin kolmen asteen kesäisessä kelissä, saavillisen jäätävää sadevettä hulahtaessa ajohousujeni sisään, olisin mieluummin nauttinut Italian tai Kalifornian auringosta. Pieniä ovat kuitenkin ongelmani lukiessani uutisia, joita tulvii muualta maailmalta. Housut saa kuivattua ja sadeasun voi laittaa päälle ajamaan lähtiessä.
Lukiessani aamun lehteä en voinut välttyä järkyttäviltä uutisilta. Ja nyt en puhu pelkästään Mr. Trumpin kampauksesta, joka kylläkin joka ikinen kerta säväyttää minua. Uutisissa on väkivaltaa, vihaa, suvaitsemattomuutta ja terroritekoja. Kaiken maailman öykkärit saavat valtaa ja nousevat uhoten barrikadeille. Ilmastosopimuskin on vain mitätön paperin palanen, jota voi käyttää vessapaperin korvikkeena ja huuhtoa sen tarpeettomana wc-pöntöstä käytön jälkeen. Kuten presidentti Trump tekee.
Jäätävässä kelissä ajaessani yritin löytää epätoivoisesti hyviä puolia asua ja elää Suomessa. Ajatukseni siirtyivät presidentteihin. Meillä Suomessa on upea presidentti. Hän on älykäs ja karismaattinen henkilö. Uhoavan populismin aikakautena kansa tarvitsee hyvän ja välittävän johtajan. Hän ei uhoa naama punaisena naurettavassa kampauksessa kansainvälisissä uutislähetyksissä. Hän ei lähettele yöaikaan myötä häpeää aiheuttavia twiittejä, joita kansliapäällikkö seuraavana päivänä häpeillen selittelee. Hän on suoraselkäinen ja koko kansan presidentti, jollaista tarvitaan näinä aikoina. Ihminen tarvitsee esikuvia. Vaikka sote-uudistus on tulossa ja epäuskoisuutta sen onnistumisesta on vahvasti ilmassa, niin presidenttimme ei ole ajamassa alas vähäosaisten oikeutta terveydenhuoltoon, kuten hänen oranssiin vivahtava virkaveljensä rapakon takana tekee. Meidän ei tarvitse pelätä, että meidän presidenttimme aloittaa maailmanlaajuisen kriisin. Päinvastoin, hän tekee varmasti kaikkensa estääkseen sellaisen syntymisen. Hän ei haaveile rakentavansa muuria Suomen ja Venäjän rajalle.
Jokainen meistä omaa järkyttäviä muistoja kouluaikojemme kouluruuasta, kuten kesäkeitosta ja silakkalaatikosta, mutta en voisi kuvitella presidenttimme toimivan keulakuvana roskaruuan lobbaamiseksi kouluihin. Presidenttimme ei myöskään pelkää lapsia, jotka eivät halua syödä kokojyväviljaa, koska siinä on mustia pisteitä. Rapakon takana päätökset tehdään uhmaikäisten lasten mieltymysten pohjalta. Kokemuksella voin kertoa, että uhmaikäinen lapsi tai teini osaa olla hermoja raastava ja pelottavakin, mutta meidän presidenttimme ei pelkää heitä. Meillä lasten onnellisuutta ei osteta pullamössöllä. Tarkoittaakohan presidentti Trump lausahduksillaan "Let`s Make school lunches great again" sekä "Let`s make America great again" kenties yhä kasvavaa kansalaistensa ylipaino-ongelmaa?
Historia ja valitettavasti nykyaikakin on täynnä esimerkkejä siitä, mitä omia etuja ajavat fanaattiset ihmiset ja ryhmät saavat aikaan pelkoa ja epätietoisuutta. Saatan kadehtia Rapakon takana lämpöisenä paistavaa aurinkoa, mutta taapertaessani kauppatorin poikki sateisessa kelissä kesää kaivaten kohti työpaikkaani, huomaan kuitenkin olevani etuoikeutettu saadessani asua Suomessa.
Sari Hannukainen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
Lue myös:
