Tartuntatautilain päivitys tämän vuosituhannen tarpeisiin tuli voimaan maaliskuun alussa. Päivityksen myötä velvoitettiin työnantajaa huolehtimaan työntekijöidensä rokotuksista entistä tarkemmin: yksinkertaisesti ilmaistuna sekä yksityisen että julkisen terveydenhuollon työntekijä, joka työskentelee tartuntatautien vakaville haittavaikutuksille alttiiden henkilöiden kanssa, on velvoitettu rokotuttamaan itsensä influenssaa, vesi- sekä tuhkarokkoa vastaan ja imeväisikäisten kanssa työskentelevät myös hinkuyskää vastaan.
Nykyinen terveydenhuollon ja hyvinvoinnin muuhun maailmaan verrattuna erinomainen taso on osin tehnyt osan meistä autuaan tietämättömiksi näiden tautien mahdollisista seurauksista. Kuolema on vain yksi lopputulos, joka näistä taudeista voi seurata. Vakaville taudeille alttiilla henkilöillä taudin jälkeinen elinikäinen vammautuminen on todennäköistä, vaikka kuolema saataisiinkin ehkäistyä. Valitettavasti tämä tietämättömyys on luonut hyvän kasvualustan maailmalla leviävälle ”rokotekriittiselle” propagandalle. Kyseessä on kokonaisuutta tarkastellen valheelliseen informaatioon, uskomushoitojen markkinointiin sekä vahvistusvinoumaan perustuva ilmiö, joka on valitettavasti levinnyt kotimaahan – tosin esimerkiksi Amerikkaan verrattuna huomattavasti lievemmässä muodossa.
Rokotekriittisyys on ilmiölle äärimmäisen huono nimike, sillä voin varmuudella sanoa, että kaikki Suomessa tällä hetkellä julkisesti tarjottavat rokotteet ovat käyneet äärimmäisen kriittisen seulan läpi päästäkseen kyseiseen asemaan. Aiheen asiantuntijat – monet muutkin kuin pelkästään lääkärit – ovat tutkineet rokotteita, niiden apuaineita, vaikutuksia ja haittavaikutuksia molekyylitasolla vuosikymmeniä ja perusteluna rokotuksille käytetään aina ensisijaisesti tutkimustyötä, jolla ei ole kytköksiä kaupalliseen maailmaan. Rokotekriittisyys on siis erityisesti Suomessa perustavanlaatuisesti integroitu koko rokotejärjestelmään.
Rokotteita parjaavalle propagandalle sopisi huomattavasti paremmin nimikkeeksi rokotevastaisuus tai rokotekieltämys. Tämä heijastaisi selkeämmin kyseisen ilmiön taustalla olevaa irrationaalista pelkoa, oman maailmankuvan uskonnonomaista levittämistä ja perusteluiden lähdekritiikittömyyttä. Olen kuullut/lukenut niinkin järjettömiä, vihapuheeseen rinnastettavia väitteitä kuin että lääkärit saisivat rokottamistaan potilaista/asiakkaista valtavaa ”provikkaa” lääkeyhtiöiltä ja että rokotteiden perimmäinen tarkoitus olisi juuri kerryttää lääkeyhtiöiden kassaa. Jos asia olisi näin, minä sekä varmasti moni muu omistaisi silmäänsä räpäyttämättä koko elämänsä tällaisen korruption täydelliseen eradikoimiseen. Tällaista salaliittoa ei kuitenkaan ole olemassakaan.
Rokotekieltäjien ytimessä vaikuttaisi olevan pieni ryhmä ihmisiä, joilla on vahvat uskomukset rokottamiseen liittyvistä salaliitoista ja terveydenhuollon korruptiosta. Millekään näistä uskomuksista ei löydy todellisia perusteluita, vaan kyseessä on oman, itseriittoisesti muodostetun maailmankatsomuksen ristiretkimäinen levittäminen. Liikkeen vetäjät toimivat kuten karismaattiset lahkonjohtajat ja ympärille kertyy tällaiselle ajattelulle taipuvaisia seuraajia, jotka eivät hekään sen kummemmin tee omista teeseistään systemaattista taustatutkimusta, tai perustele argumenttejaan tieteellisesti pätevillä keinoilla.
Pahimmillaan taustatyö on näennäistä, jopa satojen tutkimusten lähdelistojen rakentelua siten, että ne tukevat yksipuolisesti omia väittämiä. Kaikki ristiriidassa olevat tutkimukset jätetään oikopäätä mainitsematta. Tutkimusten laatua ei myöskään ole missään vaiheessa arvioitu, vaan kaikki mikä sopii omaan väitteeseen, mahtuu mukaan. Valheellisen propagandan tunnistaa myös helposti siitä, että heidän viestintänsä on tunteisiin vetoavaa, syy on aina muiden, omia virheellisiä väitteitä ei koskaan korjata, ollaan aina oikeassa ja taustalla on aina salaliitto kun järkiperusteet eivät riitä perustelemaan. Lisäksi liike hyökkää trollaamisen ja muun someterrorismin keinoin joukkovoimalla rokotteiden parissa työskentelevien yksittäisten henkilöiden tai julkisten järjestöjen kimppuun, syyttäen heitä perusteettomasti kaupallisista kytköksistä ja muista laittomuuksista. Nämä metodit muistuttavat vakavalla tavalla itänaapurin mediaa ja poliittista toimintaa, joskin eri kontekstissa käytettynä. Tällaisen viestinnän pitäisi käynnistää hälytyskellot kenen tahansa lukijan päässä.
Olen kohta 13 vuotta seurannut tätä ilmiötä internetin syövereissä ja vuosi vuodelta kyynisyys kasvattaa kokoaan. Minä suojaan potilasta -kampanja oli omalta osaltani tarpeellinen palautus maan pinnalle: terveydenhuollon henkilöstö on todellakin valtaosin järkiporukkaa ja ajattelun taso on korkealaatuista. Kiitos paljon kaikille kampanjan järjestäjille ja osallistujille, tämä oli hienosti tehty. Kampanja toi runsaasti esiin tärkeätä rokotuksiin liittyvää keskustelua ja aktivoi useita ajattelijoita avaamaan sanaisen arkkunsa: esiin tuli tärkeitä pointteja lakiuudistuksen vaikutuksista työntekijöihin, eikä ihme, sillä varmasti kenen tahansa mielestä itsemääräämisoikeus on tärkeä säilyttää. Tartuntatautilaki ei ole pakkorokotuslaki, vaan se edellyttää rokotuksia siinä ihmisryhmässä, joka työskentelee näiden tautien haitoille alttiiden parissa. Määritelmä on hyvä, eikä se oikeuta pakkomassarokotuksiin irtisanomisen uhalla.
Silti se edellyttää ymmärrystä velvollisuuksien ja oikeuksien keskinäisistä suhteista. Jokaisella meistä on oikeus yksityisautoiluun, mutta velvollisuutena oikeuden käyttämiseen on ajokortin hyväksytty suorittaminen, liikennesääntöjen säntillinen noudattaminen sekä terve varovaisuus. Samoista syistä meillä terveydenhuollon työntekijöillä on vastuu omasta maailmankatsomuksestamme ja sen muodostamisesta siten, että sen periaatteellinen noudattaminen ei vaaranna potilasturvallisuutta. Kriittinen suhtautuminen rokotevastaiseen propagandaan on hyvin tärkeä osa tätä velvollisuutta ja tätä nykyä myös piste, josta potilaan suojeleminen alkaa.
Saku Pelttari
Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin lääketieteen opiskelija Tampereen yliopistosta.
