Jos syöpä todetaan ennen kuin se aiheuttaa oireita, on se helpommin parannettavissa kuin jos se todetaan myöhään. Jotta oireettoman syövän voi todeta varhain, sitä on haettava. Näin on ajateltu ja toimittu viime vuosikymmenet. Tuloksena ovat olleet erilaiset syöpäseulontaohjelmat.
Seulonnoissa havaitaan myös aiempaa enemmän syöpiä, koska ne havaitaan varhain. Seulontojen seurauksena monien syöpien esiintyvyys on näennäisesti kasvanut. Niinpä eturauhassyöpää todetaan nykyään yli 10 kertaa enemmän, rintasyöpää 4 kertaa enemmän ja pelättyä melanoomaa 6 kertaa enemmän kuin 50 vuotta sitten.
Samalla kuitenkin niiden potilaiden osuus, jotka kuolevat näihin syöpäsairauksiin, on pysynyt ennallaan. Toisin sanoen syöpiä todetaan moninkertaisesti enemmän kuin aikaisemmin, mutta syövän kanssa eläviä (tai syövästä parantuneita) ihmisiä on joukossamme yhä enemmän. Kohdunkaulan syövän, rintasyövän ja paksusuolisyövän seulonta on johtanut siihen, että nämä taudit saadaan usein ajoissa kiinni ja parannetuiksi. Melanooman tappavuuden suhteellinen väheneminen liittynee ihmisten suurempaan valveutuneisuuteen ja parantuneisiin kirurgisiin hoitoihin.
Seulonta voi olla myös liian tehokasta. Tämä ongelma on erityisen polttava eturauhassyövässä: jos jo iäkkäällä miehellä todetaan alkava eturauhassyöpä, on leikkaus tai täysi sädehoitokuuri useimmiten liian raskasta hoitoa suhteessa sairauden vaikutuksiin. Tässä tilanteessa seuranta on usein paras hoito.
Yhdysvaltain syöpäinstituutin NCI:n tutkijat ovat heittäneet ilmaan ajatuksen, että syöväksi pitäisi kutsua vain sellaisia kasvainsairauksia, jotka hoitamattomina voivat johtaa kuolemaan. Toisin sanoen esimerkiksi rintarauhastiehyiden pintasyöpää (duktaalista in situ -karsinoomaa) ja eturauhassyövän hyvin erilaistunutta varhaismuutosta (intraepiteliaalista neoplasiaa) ei pitäisi kutsua syöväksi lainkaan. He ehdottavat, että tällaisia syöpiä varten otettaisiin käyttöön uusi käsite, joka kuvastaa kasvaimen hidasta ja hyväntapaista käytöstä (indolent lesion of epithelial origin eli IDLE). Se joka ihastuu tähän ajatukseen, lisäisi mieluusti tähän ryhmään ihon tyvisolusyövän eli basaliooman joka ei tapa ketään, kilpirauhasen piilosyövän ja jotkut verisyövät, jotka eivät merkitse muuta kuin poikkeavaa veriarvoa.
Ennen kuin ollaan niin pitkällä, että ihmiset yleensä ja lääkärikunta eritoten hyväksyvät, että syöpää ei aina kutsuttaisi syöväksi, on Suomen joissa virrannut melkoisesti vettä. Yhdysvaltain syöpäinstituutin tutkijat kantavat ensisijaisesti huolta liian tehokkaista ja kritiikittömistä seulonnoista, joista USA:ssa on tullut aikamoista kaupallista toimintaa.
Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että sana "syöpä" merkitsee vääjäämättä kärsimystä ja kuolemaa ja että heti kun joku syöpä on todettu, on aina ryhdyttävä voimallisiin hoitoihin. Väärin. Muun muassa IDLE-muutokset eivät vaadi mitään dramaattisia hoitoja. Ja on hyvä muistaa, että moniin muihin kroonisiin sairauksiin, esim. sydämen vajaatoimintaan, liittyy yhtä suuri kuolleisuus kuin vaikkapa hoitamattomaan sisäelinsyöpään. Harva kuitenkaan ajattelee, että sydämen vajaatoiminta on tappava sairaus. Monelle sana "syöpä" merkitsee jotain paljon pelottavampaa kuin mitä se on: syöpä on krooninen sairaus, joka vaatii omat hoitonsa ja seurantansa.
Tavallinen lääkäri olisi kyllä onnellinen, jos kasvainsairauksien käsitteistöön saataisiin tällainen kevennys, joka helpottaisi myös potilaan elämää: ei tarvitsisi vaipua toivottomuuteen ja "syövän pelkoon", jos tauti ei kerran ole kuolemaksi. Tauti joka on "IDLE", eli lepää, ei kerta kaikkiaan voi olla vaarallinen.
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri.
Lisää aiheesta:
Saako sanoa syöpä?
