Tuttavani, Alkon myyjä, kertoi kerran havainneensa, että ensin lähtee salkku, sitten solmio ja lopuksi sormus. Korjasin häntä sanomalla, että lopuksi lähtee henki.
Reiska oli hyvä mies. Teki paljon töitä ja hoiti työnsä hyvin. Reiska otti usein paljon viinaa, mutta hoiti asiansa ja perheensä. Sitten viina alkoi viedä miestä. Työpaikalla krapuloita katsottiin läpi sormien. Joinain aamuina Reiska piti lähettää töistä kotiin, kun hän oli pitkän illan jälkeen vielä humalassa. Kyllä se siitä, työpaikalla ajateltiin. Olihan Reiska kova tekemään töitä ja hyvä mies muutenkin. Poissaolot kuitattiin Pekkasina, flunssina ja mahatauteina.
Eräänä aamuna Reiska jäi ratsiassa kiinni. Reiskalta lähti kortti ja sen myötä työpaikka, kun työssä piti ajaa autoa, eikä firmalla ollut tarjolla muuta työtä.
Tapasin Reiskan, kun hänen oli pakko tulla lääkäriin saadakseen korttinsa takaisin. Reiska asui yksin pienessä vuokrayksiössä, lähiössä kaupungin laidalla. Hänellä oli kuluneet farkut, roikkuva teepaita ja pusakka. Vaimo oli lähtenyt ja vienyt lapset ja vaatehuollon mukanaan.
Aloitimme määräysten mukaisen hoito-ohjelman. Reiskan piti käydä säännöllisesti vastaanotolla ja raitistumista seurattiin verikokeilla. Psykologilla Reiska suostui käymään kerran ja sanoi sen riittävän. AA-ryhmään tai A-klinikalle Reiska ei halunnut mennä.
Reiska piti sopimukset, kävi verikokeissa ja tuli vastaanotolle aina ajoissa ja selvin päin. Vastaanotolla hän oli asiallinen, hauskakin. Puhuimme paljon miesten asioista miesten kesken. Puhuimme myös viinasta ja sen juomisesta. Reiska ymmärsi, että hänen oli pakko raitistua saadakseen korttinsa takaisin. Ja mieshän tekee mitä vain, kun on pakko. Ilman ajokorttia mies ei kerta kaikkiaan tule toimeen, rahallisesti eikä muutenkaan.
Reiska pysytteli erossa viinasta. Hän alkoi käydä tansseissa ja löysi itselleen uuden naisen. Tuttavamies järjesti töitä, keikkahommia pimeästi, mutta kuitenkin. Lapsetkin suostuivat tapaamaan häntä. Tein vaaditun ajan kuluttua puoltavan ajokorttilausunnon ja sovimme seurantakäynnin parin kuukauden kuluttua. Reiska lähti elämään uutta elämäänsä.
Tapasin Reiskan parin viikon kuluttua. Hänet tuotiin kuolleena päivystyspoliklinikalle. Reiska oli juhlinut uuden elämänsä alkua, ja patologin mukaan sydän ei kestänyt vanhasta muistista kerralla otettua viinamäärää.
Reiska oli hyvä ja hauska mies, kova tekemään työtä. Reiska kuoli, niin kuin suomalainen työtä tekevä mies usein kuolee, parhaassa iässään viinaan. Ja työpaikoilla me katsomme krapuloita sormiemme läpi.
Kertomuksen Reiska on kuvitteellinen henkilö. Kertomuksen Reiskoja Suomessa on tuhansia.
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
