Lääkäri voi joskus parantaa, usein lievittää, aina lohduttaa. Tämä viisaus juontuu yli kahden vuosituhannen taa ja sanotaan Hippokrateen itsensä opettaneen näin.
Lääkäri oppii peruskoulutuksessa valtavasti asioita ihmiselimistön toiminnasta ja rakenteesta. Parantaminen ja oireiden lievittäminen pohjautuvat normaalista poikkeavan rakenteen ja toiminnan ymmärtämiselle. Varsinkin perimäaineksen, eli DNA:n, geenien ja kromosomien, toiminnan ymmärtäminen on avartanut mitä moninaisimpien sairauksien syitä ja parantanut hoitoja merkittävästi.
Nykyään tiedetään, että syöpään liittyy aina perimäaineksen viallisuus, mutaatio. Usein muutokset ovat monimutkaisia ja siksi hyvän hoidon löytäminen on hankalaa. Jotkut syövät ovat kuitenkin vain yhdestä geenivirheestä kiinni ja niihin on keksitty täsmälääke. Krooninen myeloinen leukemia on tästä paras esimerkki: aikaisemmat solunsalpaajahoidot ovat vaihtuneet tablettihoitoon joka tepsii paremmin ja haitattomammin kuin vanhat.
Muita aloja, joissa tautien aiheuttamien solutason muutosten ymmärtäminen on tuonut mullistavia hoitoja, ovat monet tulehdussairaudet, kuten reuma, psori ja krooniset suolitulehdukset. Näihin ennen niin vaikeahoitoisiin sairauksiin ovat potilaat saaneet hyviä ja tehokkaita uusia lääkkeitä.
Myös tekniikka palvelee sairaiden paranemista ja oireiden lievittämistä. Valtimot avataan menemästä tukkoon, jos infarkti eli kuolio uhkaa sydäntä, aivoja, alaraajoja tai munuaisia. Tautien syiden ymmärtäminen ja riskien pienentäminen ovat vähentäneet varhaisia sydän- ja aivokuolemia. Diabeteksen parempi ymmärtäminen ja riskien hallinta ovat vähentäneet amputaatioita ja sokeutta. Nivelproteesit poistavat kipua ja parantavat ihmisten liikkumista. Tietokoneet keräävät tietoja väestön terveydestä ja sairauksista jättimäisiin tietokantoihin, joiden mukaan terveyspolitiikkaa ja seulontoja suunnataan.
Lääkäri oppii koulutusvaiheessa monia vaikeita teknisiä asioita, joita tarvitaan ihmisten parantamiseksi. Monet, varsinkin nuoret lääkärit rakastavat toimenpiteitä ja unelmoivat sankarikirurgin urasta. Kun vuodet karttuvat ja kokemusta tulee, käy kuitenkin vähitellen selväksi, että potilaiden ongelmat eivät olekaan vain syövän aiheuttamassa, kaulalla tuntuvassa patissa, Parkinson-vapinassa, rasitusrintakivussa, psori-ihottumassa, kuluneen nivelen aiheuttamissa yökivuissa ja liikkumisen vaikeuksissa. Ongelma ei ole korkeassa senkassa eikä matalassa kaliumarvossa, vaan ihan muualla.
Raha ei riitä lääkkeisiin. Puoliso on sairas eikä potilas jaksa häntä hoitaa. Lapset ovat muuttaneet ulkomaille eivätkä pidä yhteyttä vanhenevaan ja sairaaseen äitiin tai isään. Muisti ei toimi, huimaa, virtsa menee alle, potilas harhailee ja häiritsee naapureita. Ihminen on yksin ja yhä useampi ikääntyväkin hakee hetken lohtua alkoholista. Mieli on maassa, on työttömyyttä, on pettymyksiä, koira on kuollut ja puoliso on uskoton.
Lohduttamisen oppimiseksi lääkärille ei ole tarjolla luento-opetusta, eikä lohdutuksesta järjestetä seminaareja eikä kansainvälisiä kongresseja. Lääkäri oppii lohduttajaksi omien kokemustensa ja potilaiden kokemusten kautta. Psykiatrituttavani on sanonut, että potilaan pitää heittää kaikki murheensa lääkärille. Lääkäri kuuntelee ja ohjaa, on hyvä neuvonantaja, niin – lohduttaja.
Lääkärin täytyy olla avoin ja tallentaa omat ja potilaittensa asiat niin, että hän voi jakaa niistä viisautta seuraaville potilaille. Tietenkin lääkäri arvioi, miten hänen antamansa hoidot ovat vaikuttaneet – se on kokemusta, josta seuraavat potilaat hyötyvät. Mutta lohduttamiseen lääkäri tarvitsee sydämen, jonka hän avaa lohdutusta tarvitsevalle potilaalleen. Jos sydämessä on mistä potilas voi ammentaa, potilas saa lohdutusta. Jos lääkärin sydän on tyhjä, ei lääkäristä ole lohduttajaksi. Lääkärin aivot ja sydän varttuvat vuosien ja vuosikymmenien ajan. Hyvästä lääkäristä tulee aikaa myöten osaava lohduttaja sen lisäksi, että hän usein voi lievittää ja joskus parantaakin.
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri.
