Eräs tavallisimmista ihmisten moitteista meitä lääkäreitä kohtaan on se, että me emme kuuntele potilaitamme. Rohkenen olla eri mieltä. Kyllä me lääkärit kuuntelemme ja vieläpä tarkasti. Kyse on pikemminkin siitä, mitä me kuuntelemme, kun potilaamme kertovat meille vaivoistaan.
Lääkäri tuntee koulutuksensa perusteella ihmisruumiin rakenteen ja toiminnan ja niissä esiintyvät häiriöt ja vauriot. Kun lääkäri kuuntelee potilastaan, hän pohtii kuvattuja oireita lääketieteessä käytetyn tautiluokituksen valossa. Mihin tautiin nämä oireet viittaavat? Usein potilaan kuvaus oireistaan on kuitenkin epämääräinen, minkä vuoksi lääkäri joutuu tekemään tarkentavia kysymyksiä. Missä vaiva tuntuu? Miltä se tuntuu? Kauanko se on kestänyt? Potilaan kertomus auttaa lääkäriä kohdistamaan lisätutkimukset oikeaan ruumiinosaan ja sen mahdollisiin ongelmiin. Tässä suhteessa lääkärin työ on kuin autonasentajan työtä. Mistä kolina kuuluu? Millaiselta se kuulostaa? Kauanko se on kestänyt? Näiden perusteella autonasentaja päättelee, mistä hän alkaa etsiä mahdollista vikaa.
Lääkärin eroaa kuitenkin autonasentajan työstä ainakin yhdessä suhteessa. Auto ei ole huolestunut oireistaan, ihminen sen sijaan on. Kun lääkäri ajattelee potilaan elimiä, kudoksia ja soluja, potilas ei koe itseään kävelevänä elinkokoelmana. Potilas on huolestunut oireestaan, siksi hän on tullutkin kysymään lääkäriltä selitystä tuntemuksilleen. Potilas haluaa tietää paitsi vaivansa syyn, myös sen, viittaavatko hänen oireensa johonkin vaaralliseen tautiin. Potilaan huoli, ahdistus ja pelko eivät kuitenkaan näy verikokeissa eikä magneettikuvissa. Ne ovat kuitenkin vastaanotolla läsnä, nähtävissä ja kuultavissa. Jos potilas lähtee resepti kädessään ilman, että hänen huolensa on huomioitu ja siihen on vastattu, hän on jäänyt jotain paitsi – vaikka diagnoosi ja hoito olisivatkin lääketieteellisesti oikeita. Potilasta tuntuu, että häntä ei oltu kuunneltu.
Eräs eläinlääkäri sanoi kerran, että eläinten kanssa kyllä tulee toimeen, mutta omistajien huolet, pelot ja ahdistukset ovat ongelmallisia. Mahtaakohan tämä päteä myös autonasentajiin? Pitäisikin joskus kysyä heiltä, miten he selviävät autostaan huolestuneiden ihmisten kanssa. Vai riittääkö autokorjaamon asiakkaalle, että hänen autonsa kolinan syy selviää ja se saadaan poistettua ilman pitempiä puheita omistajan huolista ja murheista?
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
