Uusi omakotitalo sisustussuunnittelijan näkemyksen mukaan sisutettuna, lapsilla ohjattuja ja tavoitteellisia harrastuksia joka illalle leikki-iästä alkaen, itsellä uusi kuntosaliohjelma ja tiukka dieetti. Sosiaalisessa mediassa tehokkaita ja dynaamisia perhepotretteja. Milloin tavallinen arki muuttui suoritukseksi ja miksi kaikella mitä teemme pitää olla tavoitteita?
Voiko enää käydä kuntosalilla treenaamassa vain omaksi ilokseen, tai mennä vain juoksulenkille, koska se tuntuu hyvältä ja mukavalta, ilman analyysejä askelten pituudesta tai kehon rasvaprosenteista. Saako lapsi harrastaa vain siksi, että se on kivaa? Saako olla unelmia vai valitaanko kohta lapset harrastuksiin geenitestien perusteella, jotta voimme kasvattaa heistä täydellisiä NHL-tähtiä tai kilpavoimistelijoita? Onko vanhemmilla oikeus tukea vain niitä lastensa ominaisuuksia, jotka edustavat vanhempien omia toiveita ja näkemyksiä?
Lääkärin lapsella on oikeus haluta puusepäksi ja tehtaassa työskentelevän lapsella on oikeus lähteä lukioon, vaikka vanhemmat olisivat valinneet itse toisin. Lapsia ja nuoria täytyy tukea seuraamaan omia haaveitaan ja kannustaa opiskelemaan ja toteuttamaan itseään sen sijaan, että pakotamme lapset suorituskeskeiseen oravanpyöräämme ja istutamme heihin epäonnistumisen pelon. Parasta mitä lapselle voi vanhempana antaa on positiivisuus ja itseluottamus ja kyky kestää pettymyksiä. Nämä ominaisuudet kantavat läpi ihmiselämän.
Täydellisen imagon ylläpitäminen ajaa ihmisen helposti taloudellisiin vaikeuksiin. On oltava merkkilaukkuja ja -kenkiä, on matkustettava ja harrastettava, vaikka rahat eivät oikeasti riitä. Hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on tullut käsite, joka mitataan rahassa. Yhteinen aika voi kuitenkin olla arvokkaampi lahja kuin tuhansien eurojen kaulakoru. Aitoa rakkautta ja ystävyyttä ei koskaan voi mitata rahassa.
Täydellisen elämän kulissien takana saattaa olla väsynyt, yksinäinen ja onneton ihminen. Ihminen, jonka energia menee päivä toisensa jälkeen suorittamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun. Tällainen ihminen ei salli itselleen eikä läheisilleen epäonnistumisia. Idylliseltä vaikuttava perhe-elämä voi pitää sisällään masennusta tai päihde- ja parisuhdeongelmia. Väistämättä nämä asiat johtavat väsymiseen niin työssä kuin arkielämän rutiineissakin. Perfektionismista on tullut muotisana, mutta usein perfektionisti tekee elämästään juuri itselleen ja läheisilleen raskaan ja vaikean kulkea. Kun mikään ei todellakaan riitä.
Joskus olisi vain helpompi antaa itselleen ja läheiselleen lupa päästä hiukan vähemmällä. Se ei tarkoita omista haaveistaan ja päämääristään luopumista, vaan armollisempaa suhtautumista omaan itseensä. Erehtyminen on inhimillistä ja sen myöntäminen itselleen helpottaa elämää. Kaiken ei tarvitse olla muiden silmissä täydellistä.
Sari Halonen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
