Yleislääkäri tapaa vastaanotollaan potilaita, joilla on monenlaisia vaivoja, mutta laajoissakaan tutkimuksissa ei löydy mitään. Tämä voi olla potilaalle hyvin turhauttavaa, koska hän kokee itsensä sairaaksi, mutta selitystä hänen oireilleen ei löydy, hoitoa ei ole tarjolla ja sairausvakuutusetuudetkin jäävät löydösten puutteessa saamatta.
Mutta mitä on tuo mitään, joka tutkimuksissa löytyy tai on löytymättä?
Lähes 200 vuotta sitten osoitettiin, että paitsi kasvit, myös eläimet koostuvat soluista. Tästä seurasi oletus, että jos ihmisruumiin toiminnot perustuvat soluihin, myös terveys ja sairaus selittyvät viime kädessä solujen toiminnalla. Jos jokin elin, vaikkapa kilpirauhanen, lakkaa toimimasta, lääketieteellisesti ajatellen toimimattomuuden syynä täytyy olla kilpirauhasen solujen vaurioituminen esimerkiksi tulehduksen tai kasvaimen seurauksena.
Tälle perusoletukselle lääketiede rakentuu edelleenkin. Kun potilas valittaa vaivaa oikeassa kyljessään, lääkärin ajattelu kiertyy oikeassa kyljessä oleviin elimiin ja niissä mahdollisesti oleviin soluvaurioihin.
Yleislääkärin vastaanotolla tavattavien vaivojen luonne on yleensä hyvänlaatuinen. Ihmisen kehossa on luonnostaan elämän menoon kuuluvia häiriötiloja, jotka elimistö korjaa itsestään, kuten vaikkapa flunssat, suolistovaivat, pienet vammat, mielialan mataluus, ja monet muut elämän kuormituksista syntyvät ja ajan kanssa asettuvat vaivat ja tuntemukset.
Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun potilaan oireet kasvavat hänen toimintakykyään rajoittaviksi, mutta me lääkärit emme kykene osoittamaan hänen elimistönsä solurakenteissa tai -toiminnoissa poikkeavia muutoksia. Lääketieteellisesti katsoen potilas on terve. Kelasta tai vakuutusyhtiöstä tulee sairauspäivärahan tai eläkkeen hylkäävä kirje, koska potilaasta ei ole voitu osoittaa lääketieteellistä, siis solubiologista, vikaa. Potilaalle saatetaan sanoa, että hänen vaivansa ovat ”psykosomaattisia”, mikä sisältää ajatuksen että ne ovat jotenkin kuviteltuja, epätosia. Potilas saattaa saada kehotuksen lenkkeillä, laittaa ruokavalionsa kuntoon ja lakata murehtimasta asioista, joihin hän ei voi vaikuttaa. (Potilaan oireet voidaan tulkita myös merkiksi psykiatrisesta sairaudesta, jolloin vaatimus soluvaurioiden osoittamiseen häviää ja potilas siirtyy psykiatrin hoiviin.)
Pahimmillaan potilas jää vaivoineen yksin. Hän kiertää lääkäriltä ja vaihtoehtohoitajalta toiselle löytämättä apua. Hän kirjoittaa valituksia Kelaan ja vakuutusyhtiöön, jotka eivät muuta kielteistä päätöstään potilaan eläkkeestä tai sairauspäivärahasta, koska vaivoja selittäviä soluvaurioita ei ole voitu osoittaa.
Mutta ihminen tarvitsee selityksen huonolle ololleen, ja selityksiä ja niille perustuvia hoitoja on runsaasti tarjolla. Jokin aika sitten me puhuimme maasäteilystä, amalgaamista ja vitamiinien ja hivenaineiden puutoksesta. Tänään me puhumme kroonisesta väsymysoireyhtymästä, ympäristöyliherkkyydestä ja fibromyalgiasta. Huomenna me puhumme jostain muusta.
Lääketieteessä se tarkoittaa: Me emme tiedä.
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
