Kävin ulkomailla, hieman kauempana, vieraalla kulttuuri- ja kielialueella. Oleskelu siellä oli hämmentävää, kun en aina ymmärtänytkään ympäristön sanattomia viestejä. Saati sitten ihmisten puheen, eleiden ja käyttäytymisen merkitystä. Puhumattakaan, että olisin ymmärtänyt kaiken taustalla olevaa historiaa ja sen luomia tapoja.
En siis tiennyt kunnolla, miten missäkin tilanteessa tuli käyttäytyä. Rikoin varmaan tietämättömyyttäni ja ymmärtämättömyyttäni lukuisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä – ehkäpä myös loukkasin paikallisia. Turistina olin kuitenkin jossain määrin etuoikeutetussa asemassa. Minun ei varmaankaan oletettu syvällisesti ymmärtävän ja omaksuvan paikallisia tapoja. Toivon että kohteliaalla asenteella ja hymyilemällä sain ainakin osan etikettivirheistäni anteeksi.
Kokemukseni saivat minut pohtimaan, kuinka suuri merkitys toisen ihmisen kulttuurin ja tapojen ymmärtämisellä on ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Ja toisaalta, kuinka oleellista se on lääkärin työssä. Pidän tärkeänä, että osaisin tulkita sekä potilaan puhetta että hänen antamiaan sanattomia viestejä siten, että niiden avulla pystyn tekemään luotettavan arvion hänen ongelmastaan ja sen vakavuudesta. Ja että ymmärrän käyttäytymissäännöt niin, etten loukkaa potilasta siten, että vaarantaisin potilas-lääkärisuhteen kannalta ehdottoman luottamuksen.
Kun olen kasvanut suomalaiseen kulttuuriin, osaan jossain määrin tehdä tämän arvion suomalaisten osalta ja käyttäytyä korrektisti, vaikka toki aina on perhekohtaisia eroja. Mutta entä kun potilas tulee toisesta kulttuurista, olipa sitten kyse ulkomaalaisesta tai suomalaiseen vähemmistöön kuuluvusta henkilöstä? Kuinka voin ymmärtää häntä siten, että voisin auttaa häntä parhaalla mahdollisella tavalla?
Olen oppinut joitakin karkeita yleismaailmallisia lainalaisuuksia kulttuurien eroista lääkärin työn näkökulmasta. Tiedän esimerkiksi, että kipua ilmaistaan eri kulttuureissa hyvin eri tavoin. Toisissa kipua kuuluu sietää valittamatta kun taas toisissa sitä kuuluu jopa liioitella. Toisaalta taas avoimuus vakavien sairauksien suhteen on eri kulttuureissa hyvin erilaista. Mutta tällaiset yleistykset eivät auta minua juurikaan vastaanottotilanteessa, eivätkä ne kerro tietyn kulttuurin tavoista. Kun en ymmärrä potilaan viestejä eikä hän välttämättä minun käyttäytymistäni, on aina olemassa riski vastaanoton epäonnistumiselle ja sille, että potilas ei saakaan apua ongelmaansa.
Kuinka sitten oppisin ymmärtämään muista kulttuureista tulevia? Olen joskus miettinyt voisiko kulttuurintuntemusta opiskella. Se ehkä auttaisi hieman, mutta tällainen oppi pysyisi varmaan aina yleistyksien tasolla. Eikä kirjoistakaan taida oppia sitä tärkeintä asiaa eli sanattomien viestien tulkintaa. Luulen, että ainoa keino on uteliaasti tavata muista kulttuureista tulevia. Näiden kohtaamisten kautta ehkä ymmärtäisin heitä ja vastaanottotilanteessa pystyisin heitä paremmin auttamaan. Ja aina voi toivoa, että hymyileminen ja se, mitä ymmärrän kohteliaalla käytöksellä pelastaa minut tilanteessa, jossa tietämättömyyttäni loukkaan toisen tapoja.
Sakari Mustalahti
Kirjoittaja on lääkärintaipaleensa alkupuolella oleva tamperelainen, jonka toiveena on oppia ymmärtämään ihmisyyttä – edes osittain.
