Sote-uudistukseen liittyvä uusin valinnanvapauslain luonnos julkaistiin 19.10. Mukaan on ilmestynyt uutena asiana asiakassuunnitelma: ”Asiakassuunnitelma on asiakkaan palvelutarpeeseen perustuva suunnitelma siitä, miten palvelut käytännössä toteutetaan.” Hieman hankalasti ilmaistu, mutta onneksi sisältöä avataan hieman lisää: ”Asiakassuunnitelman laatii asiakkaan palvelutarpeen mukaisesti sosiaali- ja terveyskeskus tai maakunnan liikelaitos. Asiakkaalle laaditaan vain yksi asiakassuunnitelma. Se sisältää kaikki palvelut, vaikka hän tarvitsee sekä liikelaitoksen että sote-keskuksen tuottamia palveluja.”
Asiakassuunnitelma kuulostaa hyvin pitkälti samalta kuin hoitosuunnitelma, joita on terveyskeskuksissa laadittu jo pidempään. Niiden tarkoituksena on ollut parantaa - pääasiassa pitkäaikaissairaiden - hoidon toteutumista huomioimalla myös potilaan - tai asiakkaan - omat näkemykset. Yksittäisten laboratoriotulosten raja-arvojen määrittämisen sijasta on puhuttu siitä, mikä ihmiselle on tärkeää ja miten se huomioidaan hoitoa toteutettaessa. Toiselle keskeistä saattaa olla mahdollisimman tehokas aivohalvauksen esto, kun toinen taas arvostaa lääkkeettömien hoitojen toteuttamista niin pitkään, kuin se vaan on mahdollista.
Hoitosuunnitelman tehtävänä on myös ollut karsia turhia päällekkäisiä hoitoja ja tutkimuksia. Siihen on voitu esimerkiksi kirjata, kuinka usein pitkäaikaissokeria seurataan aikuistyypin diabetestä sairastavalta, hyvässä hoitotasapainossa olevalta henkilöltä. Terveyspalveluiden tuotannon pirstoutuessa hyvin laadittu asiakassuunnitelma saattaakin olla ainoa tapa saavuttaa tavoitteena oleva kustannusten nousun hillitseminen yhdistettynä terveyshyödyn tuottamiseen. Suuri kysymys kuitenkin on, mistä löytyy resurssi näiden asiakas- tai hoitosuunnitelmien laatimiseen. Eniten kokemusta aiheesta lienee terveyskeskuksissa työskenteleviltä terveyden- ja sairaanhoitajilta, kokeneilta yleislääkäreiltä sekä yleislääketieteen erikoislääkäreiltä. Heidän lisäkseen urakkaan tarvittaisiin uskoakseni mukaan myös ne lukuisat yleislääketieteen erikoislääkärit, jotka tällä hetkellä työskentelevät esimerkiksi työterveyshuollossa. Onnistuessaan nyt suunnitteilla oleva malli saattaa houkutella heidätkin palaamaan hoitamaan valikoitumatonta potilasjoukkoa: lapsia, iäkkäitä ja monisairaita, sekä myös työssäkäyvän väestön sairauksia.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri.
