Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon perustavanlaatuinen muutos, SOTE-reformi etenee tällä hallituskaudella vakaasti kohti tavoitettaan. Muutosta on valmisteltu pitkän ja vaikean kaavan kautta jo kymmenen vuotta. Muutoksen tarve on kiistaton. Väestön ikääntyminen yhdessä maailman hajautuneimman, desentralisoituneimman palvelujärjestelmän kanssa on johtamassa eriarvoisuuden lisääntymiseen ja huonoon hoitoon pääsyyn erityisesti ns. perustasolla eli perusterveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.
Julkisen talouden velka pakottaa hillitsemään kustannusten kasvua.
Kansalaisten on ollut välillä vaikea seurata SOTE-reformin etenemistä. On kuultu kiivaita puheenvuoroja, ylistäviä kommentteja ja nähty kompurointia ja rähmälleen menoa maalisuoralla. Mutta onpa ollut suomalaisilla sisua. Jo on kevät korvalla kohta, jo kajastaa aamunkoi.
Tällä hallituskaudella reformin valmistelu on edennyt vakaasti. Virheistä on opittu, on tunnustettu muutoksen kompleksisuus. Muutoksen johtamisen peruselementit, liike ja suunta ovat muuttuneet. Versio–hylkäys–uusi alku ja uudet työryhmät. Välillä tuntui, ettei liike ikinä jaksaisi murtaa edessä olevaa harmaata seinän tai löytää ovea, josta pujahtaa sisään.
Maaliskuussa 2017 näyttää vihdoin siltä, että Suomi yltää samaan kuin pohjoismaiset naapurinsa jo 10–20 vuotta aiemmin. Saattaapa jopa ottaa niitä kiinni. Suomessa tehdään nyt maailmanluokan reformia.
Koko perusta uudistetaan: vielä tänään kuntien järjestämät sekä kuntien, valtion ja asiakkaiden yhdessä rahoittamat palvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle ja muuttuvat täysin valtion rahoittamiksi, ainakin alkuvaiheessa. Muutos on valtava ja vaikea.
On arveltu, että kyse on Euroopan kautta aikojen suurimmasta julkishallinnon reformista.
Reformiin tulee merkittävästi lisää vaikeusasteita, kun uudistettuihin järjestämis- ja rahoitusvastuisiin lisätään kansalaisten nykyistä laajempi valinnanvapaus, jolloin yksityiset, kolmannen sektorin toimijat ja pienyrittäjät voivat toimia julkisesti rahoitettujen palvelujen tuottajina.
Muutosta voisi verrata neloshyppyyn taitoluistelussa. Harva onnistuu, eikä kukaan onnistu harjoittelematta erittäin sinnikkäästi.
Järjestämisvastuun ja rahoituksen uudistamista on kyllä harjoiteltu usean vuoden ajan. On yritetty ottaa oppia myös muista maista, tehty arviointeja, vierailuja, analyyseja ja raportteja. Paljon on opiksi otettavaa. Kun katsomme muiden maiden vastaavien reformien historiaa, ovat jokseenkin kaikki maat tehneet ensin monimutkaisemman hallintoratkaisun, jota on sittemmin yksinkertaistettu. Harva, ehkä ei kukaan ole selvinnyt ilman myöhempiä korjausliikkeitä. Näin käynee myös Suomessa.
Onnistuakseen neloshypyn pitää olla todella tarkkaan suunniteltu ja ajoitettu. Sen pitää osua juuri oikeaan kohtaan ja laskeutua jaloilleen. Ei auta huimakaan hyppy, jos se päätyy takamuksilleen. Oikea ajoitus, sopivat siirtymäajat voivat olla avaimet valinnanvapauden ja järjestelmämuutoksen onnistumiseen.
Muutoksessa on kyse valtavasta vallan ja rahan uudelleen jaosta. Suomen kunnat ja maakunnat ovat valmistautumassa hyvin muutokseen. Maakunnissa on nähtävissä ilmiö, joka on ehdottoman tervetullut. Suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon historiaa aiemmin tehneet konkarit ovat paikoin päättäneet jatkaa ja juosta loppuun ylipitkän kestävyysmatkansa.
Kangistuneet ovat jo jäsenet, jo mennään hämärän rajamailla, mutta periksi ei anneta.
Samalla rinnalle on noussut kasvava joukko nuoria, tuoreita voimia. Työtä tehdään yhdessä, rintarinnan. Jo kohta nousee Suomen joutsen lentoon. Kohta kajahtavat modernisoidut maakuntalaulut. Muutosliike puskee läpi seinän, jos ei ovea löydetä. Hyvä näin tulee.
Marina Erhola
Kirjoittaja on LT ja keuhkolääkäri. Hän on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja.
