Siis ympäriinsä? Helsingin sanomissa (HS 12.11.2012) oli kirjoitus otsikolla "Harva palvelutalo hoitaa potilasta kuolemaan saakka". Jutussa lainatun tutkimuksen mukaan yhtä ihmistä oli pahimmillaan siirretty 186 kertaa viimeisen elinvuoden aikana. Vain 13% yli 70-vuotiaista sai kuolla ilman siirtelyä paikasta toiseen.
Taas kerran pelkkää päivystystyötä viimeiset 7 kuukautta tehneenä ilmoitan nyt hoitotestamenttini: en halua, että minut tuodaan keskellä yötä joka toinen päivä päivystykseen vain koska hengitykseni on limaisemmin rohiseva kuin eilen tai koska yleistila on kuuluisassa laskussaan tai pissa haisee pahalle. En, vaikka kuolisin siihen. Mieluummin kuolen omassa (hoito-)kodissani, rauhassa. Ilman ambulanssimatkoja, päivystyksen muita kiljuvia, humalaisia ja itkuisia potilaita, kiireisiä ja väsyneitä hoitajia ja lääkäreitä. Ilman, että joku aina ottaa samat peruslabrat ja virtsanäytteen (eikä niissä taaskaan mitään ole), joka toinen kerta myös keuhkoröntgenin, jos siellä olisi jotain hoidettavaa, kuitenkin.
Ja miksi hoivaosastolla ei ole yhtään hoitajaa, jolla olisi lupa antaa lääkkeitä suoneen? (Näin on ainakin tällä seudulla.) Että jos joskus sinne osastolle päätyisin (päivystykseen taas tehdyn reissun jälkeen) ja tarvitsisin antibioottia suoneen, voisin saada sen siellä, jotta minun ei tarvitsisi muuttaa vieraalle osastolle, jossa dementtinä menisin entistä sekavammaksi, mikä pelottaisi ja hämmentäisi omaisiani, häiritsisi hoitajien työtä ja minuun laitettaisiin lisää rauhoittavia lääkkeitä.
Ketä tässä näin hoidetaan? Ei ainakaan potilasta. Siinä hoidetaan hermostuneisuutta, että entä jos tämä kuoleekin tänne. Siinä hoidetaan kaukana asuvia sukulaisia tyytyväiseksi, osoitetaan, että kaikkemme olemme tehneet. Valitettavasti harvoin itse potilas pystyy siinä vaiheessa ilmaisemaan tahtoaan tai se tulkitaan ymmärtämättömyydestä johtuvaksi hoidon vastustukseksi.
"Ei terveyskeskuksen vuodeosastolla ole juuri enempää annettavaa kuolevalle kuin hoitokodilla. Tahtoo unohtua, että elämä on biologiaa ja johtaa kuolemaan", sanoo vanhusten elämänlaatuun erikoistunut alan kouluttaja Riitta Räsänen HS:n jutussa. Kääntäen: tärkein asia, mitä hoitokodilla on tarjota, mitä päivystyksessä tai vuodeosastolla ei ole, on ympäristön rauha ja kodinomaisuus. Jollakulla vain pitäisi olla kanttia vetää linja, että ei kuljeteta. Että joskus saa kuolla, kotiinkin.
Maria Heliste
Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti
