Juhlapyhät ovat niitä hetkiä, jolloin sosiaalinen paine ja odotukset ovat kaikilla korkealla. Odotukset ja toiveet saattavat kuitenkin mennä ristiin. Perheiden kuuluu viettää nämä perinteikkäät hetket yhdessä. Käsitys perheestä on kuitenkin muuttunut. Perhe ei nykyään tarkoita ainoastaan biologista yhteyttä, vaan perhe saattaa muodostua paljon monimuotoisemmasta kokoonpanosta. On lapsia edellisistä parisuhteista, on lasten puolisoita, lapsenlapsia ja isovanhempia. On tehtävä valintoja ja kompromisseja. On paljon ihmisiä, joille joulu ja juhannus ovat vain yksi päivä kalenterissa ja joidenkin on oltava jopa töissä, jotta yhteiskuntamme pyörät pyörisivät edelleen.
Kiireinen elämänmeno muovaa juhlahetkiä ja kaupallisuus värittää niitä ikävästi. Perheenäidin joulunvietto muuttuu helposti stressiksi ja keskittyy siihen, kuinka kaiken pitää olla täydellistä. Tuleeko täydellisyys todellakin siitä, että koti on imuroitu lattiasta kattoon, kaapit järjestetty ja ruokaa on valmistettu neljä kertaa suuremmalle määrälle syöjiä? Onko täydellisyys se, mitä pitää tavoitella? Eikö hyvän pahin vihollinen ole juuri täydellisyys? Lahjojen hankintaan upotetaan pieni omaisuus, vaikka niihin ei olisi edes varaakaan. Joulun kilpavarustelu on surullista katsottavaa. Kilpavarustelulla ei ole mitään tekemistä joulumielen kanssa. Lahjojen antamisessa ja saamisessa määrä merkitsee enemmän kuin kaunis ajatus.
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto olisi hyvä ohjenuora ihan normaaliin arkielämään toteutettavaksi joka päivä, niin työelämässä kuin kotonakin. Voiko olla mitään arvokkaampaa kuin ihmissuhteiden vaaliminen? Hyvää tahtoa voi jokainen toteuttaa päivittäin ottamalla huomioon kanssaihmiset ja olemalla vähemmän itsekäs. Laittamalla hyvän kiertämään omassa arjessaan antaa varmasti enemmän iloa kuin uusimman hittituotteen ostaminen. Joulun aikaan kaikki pursuavat hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta. Näiden tunteiden soisi jatkuvan joulun jälkeenkin.
Yksinäinen joulu on arkipäivää valitettavan usealle. Se tarkoittaa todellisuudessa yksinäisyyttä vuoden jokaisena arkipäivinä. Joulun ja muiden juhlapyhien aikaan on korrektia pahoitella ja olla huolissaan ihmisten yksinäisyydestä, joka unohtuu välittömästi arjen saavuttua taas omaan elämään. Niitä oikeasti yksinäisiä ihmisiä, joilla ei todellakaan ole ketään, on valitettavan paljon. Yksinäisyys ei tarkoita yksin elämistä. Yksinäisyys voi olla mielentila, tai se voi olla konkreettista yksinäisyyttä.
Omaa tunnetilaa tänä jouluna kuvaa kiitollisuus ja rakastettu. Meillä on suuri ja sekalainen perhe ympärillämme, tosin maantieteellisesti laajalle levinneenä. On rakkaita lapsia ja siskonpoikia, on koiria ja kissoja, mummeja, mummoja, pappoja, ukkeja ja lapsenlapsi. Meillä on myös ihania ystäviä, sellaisia ihmissuhteita, joita en uskonut enää aikuisiällä löytäväni.
Sari Hannukainen
Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.
