Edustamani järjestön työpajan aiheena ovat tällä viikolla krooniset ei-tarttuvat sairaudet. Omituinen aihe humanitaariselle järjestölle, mutta jos tautitaakkaa tarkkaillaan, maailma tarvitsee Pohjois-Karjala-projektia jo köyhyyden vähentämiseksi.
Iso maha, auto, konjakki ja sikari ovat rikkauden merkkejä kehittyvissä maissa. Niin ne olivat teollistuneissa maissakin, ennen kuin valistus pisti pomot kuntosalille. On vaikea kuvitella, että huohottavaa, harmaaihoista laardia pidettäisiin enää vakavastiotettavana johtajana lännessä, vai olenko ollut liian kauan poissa?
Useimmissa maailman maissa kuolleisuus ei-tarttuviin tauteihin ylittää jo kuolleisuuden tarttuviin tauteihin ja onnettomuuksiin. Lisäksi infarkteihin, kroonisiin obstruktiivisiin keuhkosairauksiin, syöpiin ja diabetekseen kuollaan nuorena, kehittyvissä maissa kolmasosa alle 60-vuotiaina. Jopa 100 miljoonaa ihmistä uhkaa köyhyys tautitaakan aiheuttamien rahallisten menetysten vuoksi.
Tarvitaan siis terveiden elämäntapojen epidemia, jotta saadaan rintakipuiset ja väsyneet tuottaviksi yksilöiksi (sikäli kun pallomme jaksaa meidät vielä asuttaa). Kansanterveyden laskelmien mukaan ei-tarttuvien sairauksien ehkäiseminen on helppoa. Poistetaan tupakka ja liika alkoholin käyttö, lisätään liikuntaa ja kasviksia ruokaan, niin jo pitäisi ei-tarttuvien sairauksien vähentyä 80 prosentilla.
Näinhän periaatteessa tehtiin Suomessa ja saatiin synkkä kardiovaskulaarikuolleisuus aisoihin. Tietysti asiaan vaikutti yleinen elintason nousu ja lukutaito, puhumattakaan terveydenhuollon kehityksestä. Näiden tekijöiden hallinta ei todellakaan ole hallittavissa pelkällä omenan pureskelulla. Ei-tarttuvat sairaudet ovat monimutkaisempi ongelmarypäs kuin tarttuvat taudit, joiden nujertamisessa ollaan osin jo pitkällä.
Ei-tarttuvat sairaudet tullaan todennäköisesti lisäämään maailman kehitysprioriteetteihin vuoden 2015 YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että niiden ehkäisyyn ja hoitoon irrotetaan myös kansainvälistä rahaa. Jo nyt eri terveyssektoreilla ärhennellään siitä, ohjataanko tulevaisuudessa tupakan vastustamiseen enemmän rahaa kuin malarian hävittämiseen.
Kiista on turha mutta väistämätön, jos kirstussa on rajallinen määrä rahaa. Ei-tarttuvien tautien vastustamisessa on kieltämättä paljon porsaanreikiä koska ne ja niiden riskitekijät ovat niin monimuotoisia ja henkilökohtaisia. Meidänkin työpajassamme jokunen osallistuja kävi tauoilla tupakalla, pihviä upposi eikä liikunnasta ollut puhettakaan ympärivuorokautisessa ohjelmassa.
Ensimmäinen askel onkin aloittaa terveiden elämäntapojen epidemia itsestä. Omena päivässä pitää nälässä, mutta viisi omenaa päivässä saattaa jo parantaa bisnestä.
Terhi Heinäsmäki
Kirjoittaja on infektiolääkäri ja työskentelee Aasian ja Tyynenmeren terveyskoordinaattorina (IFRC) Malesian Kuala Lumpurissa.
