Ensi vuonna on astumassa voimaan päivystysasetus, joka tulee tuomaan suuria muutoksia niihin terveyskeskuksiin, joissa nykyisin on ilta- ja yöpäivystystä. Asetuksen nykytulkinnan mukaan päivystyspisteessä tulee olla mahdollisuus laboratorio- ja röntgentutkimuksiin koko päivystyksen aukioloajan. Tämä toteutuu lähinnä vain suurempien kaupunkien yhteispäivystyksissä. Muualla terveyskeskuksissa ei nykytiedon valossa enää päivystetä.
Päivystykseen liittyvässä keskustelussa nostetaan usein esiin niin sanotut turhat päivystyskäynnit. Termi on mielestäni ongelmallinen, sillä käynnin tarpeellisuus riippuu usein muustakin kuin pelkästään lääketieteellisistä seikoista. Perusterveydenhuollon keskeisenä tehtävä on tarjota matalan kynnyksen terveyspalveluita. Yhteyttä saa ottaa, vaikkei oire kuulosta välittömästi henkeä uhkaavalta. Lukiessani tanskalaisten kirjoittamaa artikkelia pohjoismaisesta lääkärilehdestä hämmästyin: Siellä perusterveydenhuollon hyvä ympärivuorokautinen saavutettavuus nähdään merkkinä onnistuneesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Suomessa keskustelun sävy on hieman erilainen.
Nykyiset yhteispäivystykset ovat nähdäkseni rakenteeltaan lähinnä sairaalapäivystystä vastaavia ja tulevaisuudessa niissä tullee työskentelemään pääasiassa akuuttilääkäreitä. Hoidon tarpeen arvio perustuu ensisijaisesti lääketieteellisiin syihin. Tämä on tarpeen jo siitäkin syystä, että yhteispäivystykset vastaavat laajan ihmisjoukon kiireellisestä sairaanhoidosta. Ympärivuorokautisen päivystyksen keskittäminen on varmasti järkevää ja kustannustehokasta. Uusi akuuttilääketieteen erikoisala tulee todennäköisesti järkeistämään ja virtaviivaistamaan akuutisti sairastuneen tai loukkaantuneen henkilön hoitoa.
Esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa päivystysaikainen sairaanhoito on järjestetty niin, että sairastunut voi olla yhteydessä joko suoraan päivystysyksikköön tai yleislääkäripäivystykseen. Päivystysyksiköt hoitavat välittömästi henkeä uhkaavat sekä laboratorio- tai röntgentutkimuksia vaativat tilanteet ja yleislääkäripäivystys vastaa muista hoitoa vaativista asioista.
Mikäli terveyskeskuspäivystys Suomessa ensi vuonna loppuu, tarkoittaa tämä paikoitellen myös sitä, ettei julkisen terveydenhuollon piirissä työskentelevään yleislääkäriin saa yhteyttä neljän jälkeen. Terveyspalveluiden tarve virka-ajan ulkopuolella tuskin tulee merkittävästi vähenemään. Yksityinen terveydenhuolto tullee näitä palveluita aiempaa laajemmin tarjoamaan myös keskikokoisissa kaupungeissa. Yleislääkärikäynnin hinnasta jää tällöin aiempaa suurempi osuus potilaan maksettavaksi. Muualla Pohjoismaissa sekä esimerkiksi Hollannissa ja Britanniassa yleislääkärin vastaanotolle pääsee virka-ajan ulkopuolellakin ja myös nämä käynnit rahoitetaan yhteisestä kukkarosta.
Uskon että yhteispäivystykset voivat mainiosti kattaa yöaikaisen päivystystarpeen, mutta iltaisin olisi suotavaa tarjota mahdollisuus myös yleislääkäritasoiseen akuuttisairaanhoitoon. Kaikki päivystyspotilaat eivät tarvitse laboratorio- tai röntgentutkimuksia eikä yhteispäivystyksissä nykyresursseilla ole myöskään mahdollisuutta kaikkia terveyskeskuspäivystyksissä asioineita hoitaa. Olen yllättänyt siitä, kuinka vähän keskustelua aiheesta on herännyt.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri.
