Lääkärit koulutetaan diagnosoimaan ja hoitamaan sairauksia. Monissa sairauksissa diagnoosi perustuu poikkeaviin tutkimustuloksiin. Diagnoosiin saatetaan päästä jo kliinisen tutkimuksen perusteella, mutta usein vaaditaan joko verikokeita tai erilaisia konetutkimuksia, kuten röntgenkuvia. Välillä käy kuitenkin niin, ettei oireiden taustalta löydy mitään selkeästi osoitettavissa olevaa poikkeavuutta. Silloin puhutaan lääketieteellisesti selittämättömistä oireista. Yksi tällainen oirekokonaisuus on fibromyalgia. Haastattelututkimuksissa on selvinnyt, että tämän tyyppisistä oireista tai oireyhtymistä kärsivät potilaat kohtaavat usein epäilyksiä oireiden todenperäisyydestä sekä lähipiirin että lääkäreiden taholta.
Hiljattain julkaistussa japanilaisessa kyselytutkimuksessa selvitettiin reumatologien, sisätautilääkärien ja ortopedien suhtautumista fibromyalgia-potilaisiin. Japanilainen kulttuuri eroaa suomalaisesta jonkin verran, mutta uskoisin silti tulosten olevan jossain määrin yleistettävissä. Tutkimuksessa havaittiin osan lääkäreistä suhtautuvan varauksella fibromyalgia-potilaisiin. Asiaa selvitettiin kysymällä lääkäreiltä olisivatko he halukkaita ottamaan fibromyalgiaa sairastavan henkilön potilaakseen. Hieman yli puolet lääkäreistä ei olisi halunnut potilasta hoitoonsa.
Tutkijat olivat olettaneet syyksi sen, että lääkärit kokisivat fibromyalgia-potilaat hankaliksi. Syyksi kuitenkin selvisi se, ettei lääkäri kokenut kykenevänsä helpottamaan näiden potilaiden oireita. Myös lääkäreiden käsitys fibromyalgiasta sairautena vaikutti lääkäreiden halukkuuteen ottaa sitä sairastavia potilaita hoitoonsa. Tutkijat päättelivät, että lääkäreitä tulisi informoida aktiivisesti uusista tutkimustuloksista, jotka koskevat tämän taudin syitä ja hoitoa.
Tutkimus vahvisti jo aiemmin vallalla ollutta käsitystä siitä, että fibromyalgiaa pidetään hankalana sairautena. Siihen ei ole tarjolla yksiselitteistä diagnostista testiä ja sen hoidossakin lääkäreillä on usein melko vähän annettavaa. Moniammatillisen työryhmän tarjoamasta kokonaisvaltaista hoidosta olisi todennäköisesti hyötyä, mutta sitä ei ole terveyskeskuksissa useinkaan saatavilla. Laadullisissa tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että jo lääkärin tekemä diagnoosi on merkittävä käännekohta potilaan sairauden kulussa. Ajoissa tehty diagnoosi vähentää jatkuvista, normaaleiksi osoittautuvista tutkimuksista aiheutuvaa ahdistusta. Fibromyalgia ei tiettävästi ole parannettavissa, joten hoidossa keskeistä on tarjota keinoja oppia elämään sairauden kanssa, parantaa unenlaatua ja ohjata sopivan liikunnan pariin. Myös erilaisten stressinhallintakeinojen omaksumisesta on osoitettu olevan hyötyä.
Lääketieteessä tunnetaan myös muita sairauksia, joiden diagnoosi perustuu pelkästään oireisiin tai oirekyselyihin. Osaan näistä on aiemmin liittynyt samantyyppinen stigma kuin nykyisin fibromyalgiaan tuntuu liittyvän. On kuitenkin luultavaa, että kun tietoa sairaudesta ja sen syistä karttuu, tullaan fibromyalgiaa tulevaisuudessa pitämään tasavertaisena muiden sairauksien kanssa. Toivottavasti sen hoitoon tullaan myös panostamaan nykyistä enemmän.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri.
Aiheesta lisää: Fibromyalgian taustalla on kivunsäätelyn ja autonomisen hermoston herkistyminen
