Syöpä on nykyisin julkisuuden kestoaihe. Se arkipäiväistää sairastamista – arkipäiväähän se onkin, sillä taudit ovat useammin ihmisen kumppaneina kuin täydellinen terveys. Vasta se, jolla on diagnoosi, ymmärtää, ettei sairaus tarkoita täyspäiväistä potemista. Tautien kanssa eletään, niistä tulee mukana kulkijoita.
Sairauden haluaa usein myös unohtaa. ”En mie sitä koko ajan pie mielessä”, totesi jo pitkään sairastanut potilas. Tauti pysyy pois mielestä sitä paremmin, mitä pitempi aika sen toteamisesta on kulunut, ja mitä vähemmän oireet muistuttavat siitä. Erityisesti alkuvaiheessa, kun joutuu totuttelemaan muuttuneeseen elämään, ei välttämättä haluaisi saada jatkuvia muistutuksia syövästä. Se horjuttaa vaivalla hankittua tasapainoa, jonka jokainen saavuttaa omaan tahtiinsa. Tänä päivänä syöpäotsikoilta on kuitenkin vaikea välttyä. Julkkisten sairauksien käsittely herättää ahdistusta ja ristiriitaisia tunteita, vaikka toki toisinaan myös lisää tietoa ja luo toivoa. Usein tunnetut henkilöt esitetään sankarillisina syövän selättäjinä, jotka ovat voittaneet sairauden. Tätä on mukava lukea, jos itsekin kuuluu voittajiin, mutta miltä tuntuu, jos oma sairaus onkin edennyt?
Runsas tieteellinen tieto ei anna vahvistusta sille, että positiivinen elämänasenne tai ihmisen sisukas luonteenlaatu auttaisivat parantumaan syövästä. Amerikkalaisessa kulttuurissa vahvasti elävää ”fighting spiritiä” on markkinoitu sairaille siinä määrin, että moni on tuntenut syyllisyyttä matalasta mielialasta. Tutkimustiedon valossa syöpä näyttäytyy kuitenkin hyvin biologisena sairautena, jonka kulkuun on vaikea vaikuttaa taistelemalla. Kaikenluonteiset ihmiset kaikenlaisissa elämäntilanteissa sairastuvat. Usein he paranevat ja joskus myös menehtyvät. Sairastumista saa surra. Suru ei tapa, vaan vie eteenpäin. Se ei jatku ikuisesti. Sureminen on ihmisen luonnollinen tapa luopua ja tehdä tilaa uudelle. Ajoittainen alakulo kuuluu elämään yhtä paljon kuin ilokin.
Voiko itse sitten tehdä mitään? Terveelliset elämäntavat ovat hyödyllisiä kaikille. Sängynpohjalle ei kannata jäädä. Syövästä paranee nykyisin paljon useammin kuin siihen menehtyy, mutta sen jälkeen on yhtä altis muille sairauksille kuin muutkin ihmiset. Liikunta, painonhallinta ja terveellinen ruoka ehkäisevät sydän- ja verisuonisairauksia ja parantavat elämänlaatua. Hyväkuntoisuus on eduksi silloinkin, jos syöpä sattuu uusimaan. Hoitoja voidaan antaa ja niistä toipuu nopeammin.
Kovakaan oma yrittäminen ja positiivisuus eivät aina estä syöpää uusiutumasta. Luonteenlaatuaan ei voi itse valita. Jokaisen kannattaa kuitenkin miettiä, voiko elämäänsä muuttaa enemmän itsensä näköiseksi. Hyvä mieli tekee jokaisesta päivästä elämisen arvoisen. Niitä on kaikilla yksi kerrallaan.
Päivi Hietanen
Kirjoittaja on Lääkärilehden lääketieteellinen päätoimittaja.
Lue myös: Syövänhoidon räätälöinti helpottuu geenitiedon myötä
