Viime aikoina mediassa on keskusteltu sote-uudistuksen ja kilpailukyvyn lisäksi myös alkoholista. Jonkinlainen lakimuutos on ilmeisesti tulossa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että viinit tulevat pysymään Alkossa, mutta marketeista tulee saamaan hieman nykyistä vahvempia oluita. Lisäksi pienpanimot ovat saamassa samanlaisen ulosmyyntioikeuden, kuin esimerkiksi viinitiloilla jo nyt on.
Alkoholipolitiikka herättää suuria tunteita, eikä syyttä. Alkoholi on yksi yleisimpiä työikäisten kuolinsyitä ja sen suhteellinen osuus kuolinsyistä on kasvussa. Toisaalta alkoholista aiheutuneet kuolemat eivät kuitenkaan ole Tilastokeskuksen 30.12.2015 julkaiseman raportin mukaan määrällisesti lisääntyneet viime vuosina. Niiden suhteellista osuutta nostaa se, että yleisimpien kuolinsyiden (kasvaimista ja verenkiertoelimistöstä johtuvien) määrät ovat olleet selvässä laskussa. Siitä huolimatta alkoholin liikakäytön seuraamukset näkyvät liiankin selvästi esimerkiksi terveyskeskuslääkärin vastaanotolla.
On esitetty, että Suomessa 10 % väestöstä juo 90 % alkoholista. Kokonaiskulutus väestötasolla ei eurooppalaisessa kontekstissa ole erityisen hälyttävä, mutta verrattuna esimerkiksi Tanskaan, jossa alkoholin kulutus jakautuu tasaisemmin koko väestön kesken, Suomen tilanne on ongelmallinen. Ratkaisu tähän olisi siirtyminen kohti eteläeurooppalaisempaa juomatapaa, mutta se tuskin käy hetkessä.
Alkoholin saatavuuden rajoittaminen vaikuttaa tehokkaalta keinolta rajoittaa kokonaiskulutusta ja siten vähentää alkoholihaittoja. Toisaalta on olemassa myös esimerkkejä siitä, miten liiallinen säätelykin saattaa aiheuttaa haittaa. Jonkinlaisena liberaalin pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteena voisi kenties pitää yhteiskuntaa, jossa kansalaisilla olisi oikeus nauttia erilaisia paikallisten yrittäjien valmistamia alkoholituotteita kohtuullisissa määrin ilman, että säätelyllä puututtaisiin saatavuuteen enempää, kuin se kansaterveydellisestä näkökulmasta olisi ehdottoman välttämätöntä. Ei mikään aivan pieni haaste käytännössä toteuttavaksi.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri
