Vuonna 1922 insuliinia annettiin ensimmäisen kerran diabetesta sairastavalle ihmiselle. Jo seuraavana vuonna sitä sai kaupallisesti. Insuliininpuutosdiabeteksessa eli tyypin I diabeteksessa insuliiniruiskeet ovat välttämättömiä. Ennen insuliiniaikaa merkitsi lapsen sairastuminen tähän tautiin varmaa ennenaikaista kuolemaa.
Vaikka taudin hoito on edennyt huimasti insuliinin markkinoille tulon jälkeen ja vaikka potilaiden elinikä on enää vain vähän lyhyempi kuin väestössä keskimäärin, merkitsee diabetesdiagnoosi edelleen suuria mullistuksia ihmisen elämään. Jos lapsi sairastuu diabetekseen, on kyseessä insuliininpuutostauti. Lapsen ja koko perheen on opittava elämään verensokerinäytteiden ottamisen, insuliinin pistämisen, hiilihydraattilaskelmien, heittelehtivien sokeriarvojen ja uranvalintakysymysten kanssa.
Aikuisen (tyypin 2) diabetes on kavala sairaus. Varsinkin jos asianomainen on laiminlyönyt diabeteksen hoitoaan, on liitännäissairauksien riski merkittävä. Joskus epäonninen aikuisdiabeetikko sairastuu liitännäissairauksiin, vaikka hän hoitaisi itseään mallikkaasti. Liitännäissairaudet ovat diabeteksen suoranaisia pikkupiruja, sillä ne aiheuttavat sokeutta ja verenkiertohäiriöitä jalkoihin, aivoihin ja sydämeen. Diabetes on tavallisimpia munuaissiirron ja dialyysihoidon syitä. Diabetes herättää pohtimaan, missä on ihmisten keskinäinen tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus, sillä diabetes jos mikä tuo potilaalle paljon ongelmia, vaivaa ja kärsimyksiä, joita ei-diabeetikolle ei ole ja joita terveet ihmiset eivät ymmärrä. Kun hyvin itseään hoitanut diabeetikko sokeutuu, joutuu dialyysiin ja saa aivohalvauksen, missä silloin on oikeudenmukaisuus?
Suomessa on yli 500 000 diabeetikkoa. Keski-ikäisistä miehistä yli 15 % ja naisista yli 11 % sairastaa diabetesta. Niin meillä kuin muuallakin maailmassa diabetesta sairastavien ihmisten määrä kasvaa.
Lääkeyritykset näkevät diabeetikoissa massiivisen asiakasryhmän ja siksi taudin hoitoon panostetaan lääkekehitysrintamalla huikeasti. Kerrotaan, että kehitteillä on peräti 180 uutta diabeteslääkettä. No, eivät nämä kaikki ole mullistavia uutuuksia, vaan joukossa on lääkkeitä, jotka ovat jo käytössä olevien lääkkeiden, kuten insuliinien, parannettuja painoksia. Olisihan se mukavaa, jos pärjäisi yhdellä insuliinipistoksella vaikka koko viikon – mm. sellaisia insuliineja suunnitellaan. Uudentyyppisiä, diabeteksen syihin ja syntymekanismeihin vaikuttavia uusia lääkkeitä on myös tulossa lähivuosina.
Miksei sitten diabetesta voi parantaa, vaikka insuliinikin on keksitty? Itse asiassa aikuistyypin eli tyypin 2 diabetes kyllä paranee, jos siihen sairastunut henkilö tekee radikaalin ja pysyvän elämänmuutoksen: laihduttaa normipainoonsa ja liikkuu päivittäin. Ohjeet löytyvät lähimmästä diabetesyhdistyksestä. Elintapamuutoksen on oltava radikaali ja pysyvä, jolloin kakkostyypin diabetekseen sairastunut voi päästä kiusaaja-sairaudestaan. Harva diabeetikko tähän pystyy, mutta muutaman olen tavannut. Nostan heille kunnioittavasti hattua, sillä elämänmuutos on ollut merkittävä ja diabetes pysynyt jo vuosia loitolla.
Insuliini on tyypiltään samanlainen lääke kuin vaikkapa Parkinsonin taudin lääkkeet tai naissukuhormonien korvaushoito: lääke korvaa puuttuvaa hormonia/välitysainetta, muttei korjaa puutoksen syytä. Pysyvä paraneminen edellyttää miltei kaikkien sairauksien osalta, että perimässä oleva vika korjataan. Lääkkeitä jotka on kehitetty korjaamaan viallisen perimän aiheuttamia muutoksia, on toki olemassa lähinnä reuma- ja syöpätaudeissa, mutta diabeteksen osalta ei kaikkia perimämuutoksia vielä edes tunneta. Ja voi olla, että perimävian lisäksi tarvitaan muita tekijöitä laukaisemaan ja ylläpitämään diabetesta. Insuliinilla on päästy pitkälle, mutta vielä on matkaa kuljettavana ennen kuin diabetes voidaan parantaa lääkkein.
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri.
