Kauppias toteuttaa asiakkaan kaikki toiveet kaupan syntymisen toivossa. Asiakas on aina oikeassa, kingi. Asiakas saa puhua puppuakin minkä ehtii, myyjä myötäilee, aina vaan kaupan toivossa. Kyllähän me kaikki olemme käyneet ostoksilla ja saaneet myyjältä mieluisia vastauksia. ”Kylläpä puku sopii herralle, voi että – ja olettepa solakan näköinenkin.” Ja niin saa asiakas kamalan ryysyn, jonka vie kotiinsa hyvällä mielin.
Juuri tästä syystä minun on ollut vaikea niellä käsitettä asiakas kun puhutaan potilaasta. Kauppias saa myydä ja liioitella ja me jotenkin ymmärrämme, olemme mukana pelissä. Mutta potilaan kanssa ei voi käydä kauppaa. Jos iskee paha tauti, sanotaan vaikka keuhkokuume, ei siinä kelpaa potilaan sanoa, ettei ota antibioottia. Toki jonkinlaista neuvotteluvaraa on, ja allergiat ja ehkä potilaan aikaisemmat kokemukset on soveltuvin osin otettava huomioon. Mutta se ei kelpaa, että potilas sanoo, että naapurillakin oli keuhkokuume eikä se-ja-se lääke auttanut, jos lääkäri parhaan osaamisensa perusteella pitää juuri sitä lääkettä parhaimpana. Eikä sekään vetele, jos potilas sanoo ettei ota lääkettä kolmea kertaa päivässä, kerran saa riittää. No, siinähän sitten käytännössä käy niin että lääkäri uhittelee sillä, että tauti on kovin vaarallinen, jopa kuolemaksi, ja että tämä on paras hoito olipa naapurin kokemukset tai oma lääkkeenottomieltymys millainen vain. Vielä tämän jälkeenkin potilaassa voi sinnitellä se pieni asiakas: potilas alkaa käydä kauppaa omalla tavallaan. Eikö ole muuta lääkettä? Onko luontaistuotetta? Eikö voi hoitaa vain terveellisellä ravinnolla ja liikunnalla? Eikö antibiootit ole hirveän vaarallisia kemikaaleja? Eikö vain sairausloma riitä?
Eihän potilas voi tietää eikä ymmärtää kaikkia niitä perusteluja, joille lääkäri perustaa päätöksensä. Vaikka lääkärillä olisi aikaa selittää, ei sekään aina riitä. Ei potilas tunne bakteerien gram-luokittelua, antimikrobisten valmisteiden farmakodynaamisia vaikutuksia eri bakteerityyppeihin, alueen bakteeriresistenssi- tai tartuntatautitilannetta, antibioottien yhteisvaikutuksia lääkkeiden ja ravinnon kanssa tai niiden haittavaikutuksia tai lääkkeen käyttöön liittyviä varoituksia ja varotoimia. (Ei näitä kaikkia hallitse lääkärikään.) Näiden asioiden selittämiseen ei ole aikaa eikä potilaan tietotaito riittäisi omaksumaan kaikkea tietoa. Jos lääkäri on ottanut potilaskohtaiset ja yleiset lääkkeen aiheellisuuteen ja käyttöön liittyvät asiat huomioon, hän on päätynyt parhaimpaan ratkaisuun juuri tässä tilanteessa. Nyt potilas ei voi olla asiakas, sillä jos päädytään muuhun ratkaisuun, potilas (päin vastoin kuin asiakas) olisi tässä tilanteessa väärässä. Totta kai potilasta hoidetaan aina yhteisymmärryksessä ja hoitosuunnitelman muutokset ovat jokapäiväisiä, mutta ne pohjautuvat aina kunkin tilanteen parhaimpaan hoitoon. Jotkut kompromissit vaan ovat vaarallisempia kuin toiset.
En tietenkään moiti potilaan osaamisen puutetta, en tietenkään. Kyse on perimmältään siitä, luottaako potilas lääkärin osaamiseen ja osaako lääkäri lukea potilasta, sillä lääkärin osaamispääomaan kuuluu potilaan tilanteeseen asettautuminen. Jos lääkärillä on vakaa epäily, että välttämätön lääke jää käyttämättä vaikka hän kuinka potilasta valistaisi, on lääkärin tyydyttävä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, joka varmasti toteutuu. Tällöinkään potilas ei ole oikeassa, vaan lääkäri ajattelee potilaan parasta kirjoittaessaan vastentahtoisesti hoitomääräystä, joka ei ole paras.
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri
