”Kaikki taide on samalla sekä pinnallista että symbolista”, Oscar Wilde on todennut. Miten hyvin se kuvaakaan tuntemuksiani opastetulla kierroksella Muumimuseossa. ”Ne, jotka tutkivat symboleja, tekevät sen omalla vastuullaan”, Wilde jatkaa. Yleislääkäreistä koostuneeseen seurueeseemme syvän vaikutuksen teki kuudennesta muumikirjasta Taikatalvesta löytyvä Tuutikin revontuliin liittyvä pohdiskelu: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”. Mutta miksi se meihin niin vetosi?
Epävarmuus on asia, joka uskoakseni liittyy hyvin keskeisesti koko ihmisenä olemiseen. Tilanne, jossa ei tiedä mikä olisi paras tapa toimia, aiheuttaa ahdistusta. Lääkärin työssä epävarmuus voi liittyä esimerkiksi siihen, mikä yksittäisen potilaan kohdalla on paras mahdollinen hoito. Laajat lääketutkimukset on usein tehty potilailla, jotka eivät vastaa esimerkiksi ikänsä tai muiden sairauksiensa suhteen vastaanotolla istuvaa potilasta. Tällöin lääkäri joutuu pohtimaan, millä varmuudella tutkimustieto on sovellettavissa juuri tähän potilaaseen.
Myös diagnoosin asettamiseen liittyy epävarmuutta. Tutkimuksista tiedetään, että erityisesti perusterveydenhuollossa, jossa erilaisten mahdollisten diagnoosien lukumäärä ja monimuotoisuus on valtava, epävarmuus on arkipäivää. Toisaalta lääkäri joutuu myös pohtimaan, kuinka paljon hän voi jakaa epävarmuuttaan potilaansa kanssa. Ongelmallisen asiasta tekee myös se, että tutkimustiedon valossa pyrkimys poistaa perusterveydenhuollon toimintaympäristöön liittyvää epävarmuutta kokonaan - esimerkiksi ottamalla kaikista potilasta kaiken kattavat laboratoriokokeet - lisää virheellisten diagnoosien määrää ja huonontaa hoidon laatua. Yksi selitys tähän on se, että kaikkiin laboratoriokokeisiin liittyy niin kutsutun väärän positiivisen tuloksen vaara: Jos runsaasti tutkimuksia määrätään ilman riittävää ennakkotodennäköisyyttä jollekin sairaudelle, seurauksena on todennäköisesti väärä diagnoosi ja mahdollisesti myös haitallinen hoito.
Yleislääkärit eri puolilla ovat tarttuneet aiheeseen ja sitä on alettu sekä tutkia, että opettaa aiempaa enemmän. Epävarmuuden hallintaan on olemassa myös erilaisia tekniikoita. Toisaalta mikään niistä ei tule sitä poistamaan ja epävarmuus tulee aina olemaan mukana etenkin perusterveydenhuollon toiminnassa. Tutkijat esittävätkin, että sen hyväksyminen on ainoa tapa turvata laadukas ja kustannustehokas hoito.
Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri.
