Minkälaisia rokotteita haluaisit että valtio ostaa veroeuroillasi? Olisitko valmis maksamaan laatuerosta kahden rokotteen välillä? Ja miten laadun määrittelisit ja mittaisit? Miten kirjoittaisit auki vertailuperusteet niin, että ne olisivat oikeudenmukaiset etkä ehdoin tahdoin suosisi yhtä valmistajaa toisen kustannuksella? Kaikki nämä asiat – ja paljon muutakin – ovat mietinnän keskiössä, kun kansallisen rokotusohjelman hankinnoille laaditaan tarjouskilpailun kriteereitä lain määräämissä rajoissa. Kuten tänä syksynä pikkulasten pneumokokkirokotehankinnalle.
Aiemmin vastaavia hankintoja on valmisteltu visusti neljän seinän sisällä ja usean oven takana. Nyt ehdotettiin, että prosessi pitäisi avata läpinäkyvämmäksi lisäämällä eri intressiryhmien kuulemistilaisuuksia. Eristäytymisen muurien minimalistisen purkamisen sijasta valitsimme kuitenkin kurssin täyskäännöksen. Koska mitään salattavaa ei ole eikä absoluuttista totuutta omista kukaan, läpinäkyvyyttä yritetään saavuttaa hyödyntämällä avoimen päätöksenteon periaatteita ja työvälineitä. Oletukset, mallit ja niiden lopputulemat on laitettu tiskille kaiken kansan nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Kysyköön se joka ei ymmärrä. Ehdottakoon se joka enemmän tietää tai se, jota liiallisen tietämisen pakkopaita ei rajoita. Pistettäköön paremmaksi kaikin mahdollisin keinoin!
Tämä saattaa vaikuttaa ehkä liiankin populistiselta selviytymiskeinolta nykyhetkessä, kun julkisia rokotuskeskusteluja käydään usein kohujen saattelemana. Kohut luovat aiheetonta huolta ja epäilyä rokotusten turvallisuudesta. Ne leimaavat kohujen keskiössä olevat ja kyseenalaistavat asiantuntijuuden. Rokotuksia koskevaa tietoa voi siten olla vaikea tulkita. Lisäksi rokotteisiin liittyy väestön, yksilön ja lääketeollisuuden intressejä, mikä herättää intohimoja ja epäluuloja, jotka edelleen mutkistavat rokotuksiin liittyvää päätöksentekoa.
Aineiston ja menetelmien avaamisella on avoimen päätöksenteon hengen mukaisesti saatu nyt aikaan avoin, järkiperäinen ja perustellen käyty hyviä päätössuosituksia tuottava julkinen keskustelu. Kaikki halukkaat ovat voineet osallistua keskusteluun wikipohjaisella sivustolla joko kommentoimalla tai vastaamalla asiantuntijoiden esittämiin väittämiin. Sivusto on samalla toiminut työtilana, jonne on kerätty tarvittavaa taustatietoa sekä epidemiologisia ja taloudellisen arvioinnin laskentamalleja niin suomen- kuin englanninkielisiä keskustelijoita varten. Kuka tahansa on voinut perehtyä päätösvalmistelun perusteisiin yksityiskohtia myöten ja myös kommentoida niitä avoimessa keskustelussa, joko nimellään tai nimimerkillä.
Ja kas – yhtäkkiä ei kohua olekaan syntynyt. Itse asiassa sen kahden kuukauden ajan, kun keskusteluun on avoimesti voinut ottaa osaa, aktiivisten keskustelijoiden määrä on ollut päätähuimaavan pieni. Sivuja kurkkineita on satoja, mutta lääketeollisuuden asiantuntijat ovat ainoina osoittaneet arviointiprosessin kipupisteitä ja argumentoineet omista näkökulmistaan. Kaikki muut, kiihkeimmin ja kovimmin huutavat kriitikot ja trollit mukaan lukien, ovat vaienneet itsensä läpinäkyvän näkymättömiksi.
Olisiko niin että vihdoin on löytynyt foorumi, jolla vaikeastakin aiheesta voidaan käydä avointa keskustelua, joka tuottaa uutta tietoa ja näkemystä sekä monipuolistaa yhteiskunnallisten päätösten valmistelua? Voisiko tätä mallia soveltaa rohkeasti myös muihin kiperiin aiheisiin?
Pneumokokkirokotteen hankinta kansalliseen rokotusohjelmaan
Hanna Nohynek
Kirjoittaja on ylilääkäri THL:ssä.
