Hän tulee kreikkalaiselle päivystyspolille hoippuillen ja vapisten, viinipullo kassissa. Pyytää rauhoittavia lääkkeitä. Lääkäri ei halua kirjoittaa bentsodiatsepiinejä. Tutkitaan kuitenkin, otetaan peruslabrat, pannaan tarkkailuun ja nesteytetään. Hän häipyy omia aikojaan tarkkailuhuoneesta. Muutaman päivän kuluttua hän palaa päivystykseen, samat kuviot toistuvat...
Suomessa on ihmisiä, jotka voivat pahoin. Tarina on liiankin tuttu. Alkoholismi, mielenterveysongelmia, työkyvyttömyys. Suomaisen pahoinvoinnille tunnusomaista on monumentaalinen yksinäisyys. Perhe, jos sitä on joskus ollut, on tuskastunut, ei halua eikä jaksa tukea ongelmallista jäsentään. Suomen mahtava sosiaalinen turvaverkosto tulee vastaan: lääkäreitä, psykologeja, sosiaalihoitajia. Tuetaan asumista, järjestetään eläke.
Jonakin päivänä pahoinvoiva suomalainen ostaa itselleen matkalipun etelään. Onhan jokaisella oikeus auringon lämpöön Pohjolan pitkän, pimeän ja kylmän talven vastapainoksi. Ja alkoholia voi käyttää lomalla vähän reilummin, kun mihinkään ei ole kiirettä, alkoholi on halpaa, ja sitä saa kaikkialta vuorokauden ympäri. Hauskaa on aikansa, kunnes suomalainen ajautuu päivystykseen. Hän olettaa, että kaikki järjestyy, kuten kotimaassa aina on järjestynyt. Onhan jokaisella oikeus lääkkeisiin, sairaalahoitoon ja sosiaalisiin tukitoimiin.
Pahoinvoiva suomalainen ei tiedä, että Kreikassa ei ole koskaan ollutkaan Suomen kaltaista turvaverkostoa, eikä kriisin raastamassa maassa resursseja riitä edes paikallisille pahoinvoiville. Kreikassa oletetaan, että jokaisella on joko perhe tai ainakin seuraa, joka ottaa harteilleen vastuun pahoinvoivasta jäsenestään. Suomalainen potee suomalaista yksinäisyyttä, matkustaa ilman seuraa.
Totta kai delirium tremensissä oleva potilas otetaan sisätautiosastolle tai jopa teholle, ja traumapotilaat otetaan kirurgiselle vuodeosastolle. Pankreatiititkin hoidetaan mallikkaasti. Mutta päihdeongelmaisia ei kukaan hoida, ei ainakaan päivystysaikana, varsinkaan ummikkoja vierailijoita. Tottahan täällä on alkoholisteja, mutta heitä on vähän, eikä päivystyspalveluja ole järjestetty. Päivystyspolin huumorintajuinen ja paljon nähnyt henkilökunta haluaa auttaa, mutta heillä ei ole resursseja. Joskus pahoinvoiva suomalainen hermostuttaa henkilökunnan vaatimalla äänekkäästi erityiskohtelua ja haukkumalla kreikkalaiset ja koko Kreikan pataluhaksi.
Pahoinvoiva suomalainen kyllästyy Kreikkaan ja halajaa takaisin Suomeen, missä on tutut suomenkieliset auttajat. Valitettavasti eläkerahat ovat lopussa eikä paluulippua ole. Matkavakuutusyhtiö haistaa jo kaukaa alkoholin osuuden ja vetäytyy takavasemmalle. Soitto Suomen suurlähetystöön Ateenaan, ja aikaa myöten Suomen viranomaiset selvittävät tilanteen.
Tämä tarina on kooste monista pienistä tarinoista, pahoinvoivien suomalaisten kommelluksista. Kreikka on turvallinen ja vieraanvarainen maa, mutta tänne – ja yleensäkin Suomen ulkopuolelle – on paras matkustaa vastuullisen saattajan kanssa, koska kukaan auta pahoinvoivaa suomalaista, paitsi toinen suomalainen.
Karen Piironen-Politis
Kirjoittaja on Kreetalla työskentelevä anestesiologi.
