Viritettyä viestintää

”Syö kananmuna päivässä – saatat ehkäistä diabetesta”, uutisoi Savon Sanomat 4.1.2019, ja ainakin Iltalehti ja MTV seurasivat. Lää­kärilehtikin kertoi kananmunan syönnillä olevan yhteys pienempään diabetesriskiin. Näin näyttää olevan, ainakin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla miehillä, mutta ei välttämättä naisilla.

Uutisoinnin lähteenä olleessa artikkelissa ei tutkittu diabetekseen sairastumisen riskiä. Tavoitteena oli selvittää Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study -kohorttiin kuuluvien miesten metabolisen profiilin avulla, mikä voisi selittää kananmunien syönnin ja pienemmän diabetesriskin yhteyden. Runsaammin kananmunia käyttävien seerumissa havaittiin enemmän samoja lipidiyhdisteitä, joita tavattiin myös tyypin 2 diabetekselta välttyneillä.

Mediassa tutkimustulokset ilmoitetaan usein suoraviivaisemmin kuin varsinaiset havainnot antaisivat aihetta. Liioittelevalla uutisoinnilla on kuitenkin vahva yhteys siihen, miten havainnot on esitetty yliopistojen tiedotteissa. Brittitutkimuksessa todettiin tutkimustuloksiin nähden liioiteltuja tulkintoja yli kolmasosassa tiedot­teista. Useimmiten liioittelu siirtyi myös niiden pohjalta tehtyihin uutisiin. Tiukemmin tutkimustuloksissa pitäytyviin tiedotteisiin perus­tuvista uutisista liioittelua esiintyi alle viidenneksessä. ”Viritetyistä” tiedotteista ei kuitenkaan tehty merkitsevästi enempää uutisia kuin asiallisista.

Ylitulkinta ja tulosten kaunistelu ovat melko tavallisia myös tutkimusartikkeleissa. Englanninkielisessä kirjallisuudessa ilmiö on nimeltään ”spin”. Sen yleisimpiä muotoja ovat lukijan harhauttaminen pois tilastollisesti ei-merkitsevistä tuloksista ja perusteeton kausaalisuuteen vihjaavien ilmausten käyttö. Eläinkokeista tai solutason tutkimuksista saatetaan vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisten hoitoon.

Kirjassa Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia esitetään epäonnistuneen tiedeviestinnän malli: ”– – tutkijalle saattaa tulla kiusaus ’hieman’ korostaa jonkin yksittäisen löydöksen merkitystä. Sitten – – tiedottaja nostaa liioitellun tuloksen mediatiedotteen kärjeksi ja sitten toimittaja tekee tiedotteen pohjalta uutisen, jolle toimitussihteeri kenties vielä muotoilee myyvän klikkiotsikon. – – Kun sitten somessa kuluttaja vielä jakaa uutisen maustamalla sen omalla tulkinnallaan, niin alkuperäinen tutkimustulos on kertakaikkisesti karannut käsistä”.

Tutkijat kilpailevat rahoituksesta ja toimittajat lukijoiden huomiosta. Tutkimustulosten liioittelu ja harhaanjohtava uutisointi tekevät kuitenkin hallaa tieteen uskottavuudelle. Tiedeyhteisö on saattanut osaltaan myötävaikuttaa asiantuntijavastaisuuteen.

Muutaman vuoden takaisessa ”systemaattisessa keittokirjakatsauksessa” tutkijat selvittivät v. 1896 julkaistusta The Boston Cooking-School Cookbookista satunnaisesti poimittujen 50 ruoka-aineen yhteyttä syöpään. 36 ruoka-aineesta löytyi ainakin yksi tutkimus, jossa todettiin sen suurentavan tai pienentävän syöpäriskiä. Useista oli tutkimustuloksia kumpaankin suuntaan. Voi hyvin kysyä, mikä tällä viikolla aiheuttaa syöpää.

Lääkärilehden podcastissa THL:n johtava asiantuntija Tuukka Tammi toteaa, että parasta tiedon ja tieteen puolustamista voi joskus olla, että rehdisti tunnustaa, ettei asiaa tiedetä – mutta pitää tutkia lisää.

Itä-Suomen yliopisto selviytyi kananmunatutkimuksesta tiedottamisesta hyvin: ”Tutkimus antaa viitteitä mekanismeista, jotka voivat ainakin osittain selittää kananmunien syönnin yhteyttä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin tässä tutkimusaineistossa”.

Kirjoittaja:

Pertti Saloheimo

lääketieteellinen päätoimittaja

Julkaistu Lääkärilehdessä 7/2019.