Suomalaisten terveys on monin mittarein mitattuna parantunut jatkuvasti ja eliniän odote on pidentynyt oletettuakin nopeammin. Terveyden eriarvoisuus ei ole sen sijaan vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Asiasta on kirjoitettu lukuisia laajoja katsauksia (1,2,3).
Terveys 2015 -ohjelman tavoite karkaa yhä kauemmaksi. Mittareina käytetyt sairastavuus, kuolleisuus, sairauspoissaolot ja terveyspalvelujen käyttö näyttävät kertovan, että taustalla ovat tunnetut riskitekijät: tupakka, alkoholi, liikkumattomuus ja lihavuus sekä terveyspalvelujen käyttöön liittyvä eriarvoisuus.
Terveyden edistäminen saattaa paradoksaalisesti myös lisätä terveyseroja, koska paremmin koulutetut ihmiset hyötyvät terveyttä koskevasta tiedosta muita enemmän. Tästä ovat esimerkkejä mm, tupakoinnin ja liikkumattomuuden painottuminen vähemmän koulutusta saaneiden ryhmiin.
Kohdennetaan keinoja nykyistä paremmin
Tietoa siis on terveyseroista, mutta onko taitoa ja tahtoa niiden kaventamiseksi. Katsauksista on usein puuttunut konkreettisia ehdotuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TEROKA-hanke on toki etsinyt voimallisesti toimintatapoja erojen pienentämiseksi (4). Terveyden edistämisen näkökulmasta keinoja, joita voisi käyttää terveyden eriarvoisuuden vähentämiseksi – tai paremminkin terveyden tasa-arvon lisäämiseksi – on monenlaisia.
Parannetaan niiden ihmisten terveyden edellytyksiä, joiden selviytyminen on vaikeinta. Seurataan ja laajennetaan Espoon (ainakin) esimerkkiä ja annetaan liikuntapalvelut maksuttomasti päiväkäyttöön ikääntyneiden lisäksi myös työttömille ja eläkeläisille. Sisällytetään palveluun liikunnanohjausta. Kunnat voivat toimia yhteistyössä yksityisen sektorin kuntosalien ja kolmannen sektorin liikunta- ja kansanterveysjärjestöjen kanssa. Saadaan tilat myös päivällä käyttöön. Ei maksa paljon, tuottaa synergiaetuja.
Luodaan terveyttä edistävä ruoan hintapolitiikka. Ruoan arvonlisävero pudotetaan nollaan elintarvikkeilla, jotka ovat kiistatta terveyttä edistäviä (hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset jne). Rahoitetaan nostamalla sokerin ja keskioluen verotusta. Vastuu on poliitikoilla ja kaupalla. Kaikki ei muutu, mutta turhat väitteet terveellisen ruoan kalleudesta vähenevät.
Eriarvoistavista tekijöistä kansainvälisissä arvioinneissa mainitaan usein työterveyshuolto, joka toimii Suomessa mallikkaasti. Ulotetaan työterveyshuollon palvelut myös niille, jotka joutuvat työttömiksi, ainakin ansiosidonnaisen korvauksen ajaksi. Vastuu on työmarkkinajärjestöillä. Maksaa kyllä jonkin verran, mutta kohdistuu tarkkaan oikein ihmisille, joiden terveys vaarantuu. Todennäköisesti kannattaa paremmin kuin terveiden ihmisten terveystarkastukset.
Vastuu onkin meillä kaikilla
Lisätään edelleen terveystiedon opetusta kouluissa ja laajennetaan sitä nimenomaan ammatillisissa oppilaitoksissa. Suomen ehkä tärkein terveyden edistämisen interventio 2000-luvulla näyttää nyt jo tuloksia nuorten keskuudessa. Maahan kasvaa sukupolvi, jonka terveysosaaminen on kokonaan uudella tasolla. Vastuu on opetus- ja kulttuuriministeriöllä sekä opetushallituksella. Ei ehkä maksa paljon: terveystiedon nykyinenkin opetus on toteutettu lähes ilman lisävoimavaroja.
Välitetään yksinäisistä ihmisistä. Helpoin ja vaikein toimenpide. Vastuu on nimittäin meillä kaikilla. Tiedetään, että yksinäisyys altistaa hyvin monille terveyshaitoille. Ei tarvitse ryhtyä enkeliksi, mutta jos vaikka kerran viikossa. Vaikutukset ovat nopeita, ei maksa mitään. Monet järjestöt auttavat löytämään yksinäisiä ihmisiä, eikä vain vanhuksia.
Tässä siis sekä lyhyen, keskipitkän että pitkän aikavälin vaikutuksia tavoittelevia toimia. Vaativuutta tietysti lisää, että toimet eivät kuulu vain yhdelle hallinnon alalle tai organisaatiolle. Kokonaiskustannukset ovat vähäisiä suhteutettuna eriarvoisuuden tuottamiin ongelmiin. Eikä tarvitse syytellä eriarvoisuudesta ketään. Pyrkimyksenä on yksinkertaisesti lisätä ihmisten voimavaroja ja mahdollisuuksia, ei rajoittaa niiden käyttöä.
Harri Vertio
LKT
Kirjallisuutta
1. Rouvinen-Wilenius P, Koskinen-Ollonqvist P. Tasa-arvo ja osallisuus väylä terveyteen. Helsinki; Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 9, 2011.
2. Palosuo H, Koskinen S, Lahelma E ym. (toim.). Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset Suomessa 1980–2005. Helsinki; sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 23/2007.
3. Kangas I, Keskimäki I, Koskinen S ym. (toim.). Kohti terveyden tasa-arvoa. Helsinki; Edita, 2002.
4. Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008–2011. Helsinki, sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 16/2008.
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 13–14/13.
