Tietämys kasvisruokavalioiden ravitsemuksellisesta arvosta ja ravintoaineilla täydennettyjen elintarvikkeiden yleistyminen ovat parantaneet kasvissyöjien ravitsemustilaa. Sekä väestötason että kokeellisen tutkimuksen näyttö kasvisruokailun terveyttä edistävästä vaikutuksesta on kiistaton. Raja erityyppisten kasvisruokavalioiden välillä on käytännössä häilyvä, ja ruokavalintojen vaihtelu voi olla hyvinkin suuri. Suomessa kasvisruokavalion käyttö on yleisempää naisten (3–6 %) ja nuorten (6–9 %) kuin miesten (1–3 %) keskuudessa. Tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavien eli vegaanien osuus on pieni, mutta kasvava osa. Lisätietoa tarvitaan kuitenkin odottavien vegaaniäitien ravitsemustilasta, vegaanilasten kasvusta ja vegaanien käyttämistä täydennysravintovalmisteista.
Yhdysvaltalaisen ravitsemusterapeuttien yhdistyksen suositusten mukaiset kasvisruokavaliot – mukaan lukien vegaaniruokavalio (ei kuitenkaan makrobioottinen ruokavalio tai raakaravinto) – edistävät terveyttä ja sopivat myös raskaus- ja imetysajan ruokavalioksi (1). Suomalainen ravitsemusasiantuntijaryhmä ei kuitenkaan suosittele vegaaniruokavaliota raskauden ja imetyksen aikana (2). Kasvisruokavaliota noudattavan äidin raskauden aiheuttama energian ja ravintoaineiden lisätarve on samanlainen kuin sekaruokaa syövien lukuun ottamatta raudan tarvetta, joka on hieman suurempi kasvisperäisen raudan heikomman imeytymisen vuoksi. Myös suositukset raskauden ajan lisäravintoaineiden tarpeista (folaatti, D-vitamiini, rauta ja tarvittaessa kalsium ja monivitamiini- ja kivennäisainevalmisteet) koskevat sekä kaikkia kasvisruokailijoita että sekaruokailijoita.
Vegaaniruokavaliota on myös poikkeuksetta täydennettävä B12-vitamiinilisällä ja päivittäin on hyvä syödä B12-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita. Lisäksi vegaaniäidin riittävä jodin ja omega-3-rasvahappoihin kuuluvan dokosaheksaeenihapon saanti on varmistettava ravitsemusneuvonnassa. Vegaaniruokavaliota noudattavien äitien ravitsemusterveydentilaa seurataan mittaamalla äidin painon nousua ja veren hemoglobiinitasoa. Sopiva painon nousu kertoo riittävästä energian ja proteiinin saannista. Kehon B12-vitamiinistatuksen mittarina käytetään seerumin tai plasman metyylimalonihappo- tai homokysteiinipitoisuutta.
Odottavan äidin ravitsemusta on mielekästä tarkastella jatkumona: aikana ennen raskautta, raskauden aikana ja imetyksen aikana. Näillä kaikilla on vaikutusta sekä äidin että syntyvän lapsen terveydentilaan. Yleensä mitä kauemmin ja mitä rajoittuneempaa kasvisruokavaliota odottava äiti on noudattanut, sitä tärkeämpää on lähtötilanteen arviointi. Äitiysneuvolan asiakkaan ravintoanamneesi onkin selvitettävä jo raskauden alkuvaiheessa. Asiantuntevalla, yksilöllisellä ravitsemusneuvonnalla voidaan ehkäistä ravitsemushäiriöitä ja edistää sekä äidin että kehittyvän sikiön terveyttä.
Kasvisruokailu on yhä useammin arvovälitteinen valinta, ja on luonnollista, että nuoret äidit haluavat myös lastensa noudattavan samaa ruokavaliota. Tämä haastaa äitiys- ja lastenneuvoloiden ravitsemusneuvonnan. Ravitsemusneuvontaa antavan tulee tietää, mihin kasvisten terveyttä edistävä vaikutus perustuu, jotta hän osaa motivoida ja kannustaa asiakasta noudattamaan monipuolista kasvisruokavaliota. Lisäksi asiakkaita on ohjattava käyttämään päivittäisessä ruokavaliossaan täydennettyjä elintarvikkeita ja ravintoainevalmisteita. Ravitsemusneuvonnan painopiste on terveyden edistämisessä, ja edellytykset tälle luodaan luottamuksellisessa ja tasa-arvoisessa vuorovaikutussuhteessa asiakkaan ja työntekijän kesken. Ravitsemuksellisesti riittävä ruokavalio voidaan koota monella eri tavalla.
Anna-Liisa Kosonen
ravitsemustieteen dosentti, kotitaloustieteen professori
Itä-Suomen yliopisto, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto
Kirjallisuutta
1. ADA Reports: Position of the American Dietetic Association: Vegetarian Diets. J Am Diet Assoc 2009;109:1266–82.
2. Hasunen K, Kalavainen M, Keinonen H ym. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, terveysosasto, 2004.
Julkaistu Lääkärilehdessä 10/13.
Lue myös: Vegaaniäiti toivoo neuvolaan lisää ravitsemustietämystä
