Kaikki vanhemmat eivät tahdo lapsilleen rokotuksia. Lääkärilehdessä 8/2014 haastateltu infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Renko toteaa, että taustalla saattaa olla vahva ideologia, johon lääkäri ei juuri voi vaikuttaa. Ovatko pakkorokotukset perusteltuja?
Kuvitellaan, että rokote pystyy pelastamaan tuhannen suomalaislapsen hengen. Samalla rokote aiheuttaa joidenkin sellaisten lasten kuoleman, jotka olisivat ilman rokotetta jääneet eloon. Tällaisessa tilanteessa lääkäri saattaisi kannattaa pakkorokotuksia. Toimenpidehän säästäisi tuhannen lapsen elämän. Tuntemukset luultavasti kuitenkin muuttuisivat, jos lääkärin pitäisi itse valita lapset, jotka rokotteeseen tulevat kuolemaan. Kaukaa on helppo ajatella hyötyperusteisesti.
Ehkä kieltäytyjille pitäisi pakon sijasta antaa jokin rangaistus? Rokotuksista kieltäytyväthän ovat vapaamatkustajia. He eivät ota pientä riskiä rokottamisen haitoista, mutta kuitenkin nauttivat rokotusten tuomasta tautien yleisestä vähenemisestä.
On huomattava, että aina vapaamatkustus ei ole tuomittavaa tai edes paheksuttua. Sitäkin voitaneen kutsua vapaamatkustamiseksi, että ihmiset ostavat uutuustuotteen vasta, kun muut ovat todenneet sen hyväksi. Lisäksi ei ole yleispätevää kriteeriä sille, keille vapaamatkustus tulee sallia. Rokotuksista kieltäytyjät vetoavat joskus yliluonnollisiin tai testaamattomiin uskomuksiin, mutta perusteluina ne eivät ole sen parempia kuin vetoaminen itsekkyyteen.
Rokotuksista kieltäytyvien kannattaakin aina vedota vapauteen. Henkilökohtaisimmillaan vapaus lienee juuri siinä, mitä yksilö ruumiiseensa tai lapsensa ruumiiseen haluaa laitettavan.
Huonojakin päätöksiä on siedettävä
Rokotuskysymys olisi paljon helpompi, mikäli haitalliset seuraukset koskisivat vain rokotuksista kieltäytyviä. Rokottamattomien lasten myötä tartuntariski esimerkiksi kouluissa kasvaa. Ehkä heiltä tulisi tällä perusteella kieltää koulunkäynti? Osa väestöstä, esimerkiksi vastasyntyneet, ovat täysin riippuvaisia muun väestön immuniteettitasosta, koska heille ei voida antaa tiettyjä rokotuksia.
Vetoaminen itsepuolustukseen on kuitenkin heikko peruste vapauksien rajoittamiselle. Osa rokottamattomista ei ensinnäkään saa tautia, vaikka he altistuisivat taudinaiheuttajalle. Toiseksi rokotus ei kehitä kaikille immuniteettia. Tällaiset ihmiset ovat vaarassa rokotuksesta huolimatta. Viruksiin on mahdotonta soveltaa yhtä konkreettisia vastuuperiaatteita kuin vaikkapa autoiluun.
Pakkorokotuksia voidaankin näin pitää oikeutettuina vain, jos yhteiskunnalla on varmaa tietoa yksilöiden sairastumisesta. Tällaista tietoa ei ole. On vaikea nähdä, miten pelkät sairastumistilastot tai todennäköisyydet voisivat oikeuttaa virusten osasten pakkoruiskutukset.
Sananvapaus taas takaa, että rokotusten vastaista propagandaa saa levittää. Syiden pitäisi olla todella painavia, jotta tällaisia kansalaisten perusoikeuksia voitaisiin rajoittaa. Vapaassa yhteiskunnassa on siedettävä ihmisiä, jotka tekevät huonoja päätöksiä.
Tietämisen sivutuote on vastuu
Oletetaan, että tiedät sairastavasi tautia, jonka takia tulet holtittomasti vahingoittamaan monia ihmisiä. Oletetaan myös, että tautiin on toimiva ja turvallinen rokote. Oikeudessa olisi hankala vedota siihen, että ”minulla on sairaus, jonka takia en pysty kontrolloimaan itseäni”. Tällöin kuitenkin oletetaan, että yksilö oli tietoinen hoitomahdollisuudesta. Arvioinnin kohteena on siis kokonaan toisenlainen ominaisuus: olisiko yksilön pitänyt tietää hoidosta? On äärimmäisen vaikea päättää, milloin on oikein rangaista tietämättömyydestä tai ymmärtämättömyydestä.
Tietämisen sivutuotteena tulee vastuu. Mitä enemmän ihminen tietää ja mitä enemmän hän voi tehdä, sitä enemmän häneltä voidaan myös vaatia.
Lopulta rokotuspakossa on kyse siitä, kuinka vapaassa yhteiskunnassa ja millaisten riskien kanssa ihmiset haluavat elää. Tiedon lisääntyminen ei auta ratkaisemaan näitä arvokysymyksiä. Se voi kuitenkin tehdä päätöksistä perustellumpia. Yksi perustelu voisi olla se, että vapaissa yhteiskunnissa, joissa saa ja uskaltaa olla eri mieltä, ihmiset ovat yleensä myös vauraampia ja onnellisempia.
Toki yhteiskuntarauhallekin on laskettava jokin arvo. Jatkuvat yhteenotot vapauden ja pakkokeinojen kannattajien välillä saattavat synnyttää äärinäkemyksiä tai turhaa levottomuutta vanhemmissa. Toisaalta silloin kun valtiovalta, lääketeollisuus ja kansalaisten suuri enemmistö ovat yksimielisiä jostakin eettisestä kysymyksestä, lääkäreiden on syytä valpastua ja tarkoin katsoa, mitä yksimielisyyden takaa löytyy.
Osmo Tammisalo
Kirjoittaja on helsinkiläinen tietokirjailija
Julkaistu Lääkärilehdessä 22/2014.
