Pitäisi olla laki, joka kieltää unettomien kiusaamisen. Kiusaamisella tarkoitan keltaisen lehdistön loputtomia juttuja, joissa unettomia pelotellaan unenpuutteen turmiollisilla terveysvaikutuksilla sekä juttutyyppiä ”10 vinkkiä jotka auttavat sinua nukkumaan paremmin” tai ”10 vinkkiä, joita ei koskaan saa tehdä ennen nukkumaanmenoa.
Toimittajat eivät tietenkään keksi vinkkejä omasta päästään, vaan niihin haastatellaan lääkäriä, joten kaikki tulee siunatuksi lääketieteen arvovallalla.
Olen koettanut miettiä, mikä on näiden juttujen kohderyhmä. Jos uneton lukee, että tämäkin valvottu yö lisää hänen riskiään sairastua verenpainetautiin, ylipainoon, diabetekseen ja dementiaan, nukahtaako hän pelästyksestä nopeammin ja nukkuu sikeämmin?
Ei, vaan se tekee unettomuudesta entistä ahdistavamman. Vai ovatko kohderyhmä hyväuniset, jotka voivat olla kiitollisia etteivät kuulu tuohon huonounisten porukkaan, jotka ovat pikakaistalla raihnaiseen vanhuuteen?
Vielä enemmän ihmettelen, miksi missään ei julkaista juttuja, joissa unettomille tarjottaisiin lohtua. Unettomuus on rankkaa. Unettomuus on yksinäistä. Uneton on usein avuton ja unilääkkeet vain huono unen korvike. Jos emme voi auttaa unetonta nukkumaan, emmekö voisi tarjota heille vähemmän huolipuhetta ja enemmän lohtua?
6 tuntia yössä
Kun uneton jälleen valvoo, voisimme kertoa, että metsästäjä-keräilijät nukkuvat noin kuusi tuntia yössä ja he ovat tämän planeetan terveimpiä ihmisiä. Voisimme myös kertoa, että jos heräät keskellä yötä ja valvot pari tuntia, se on täysin normaalia. Antiikista renessanssiin ihmiset eivät edes odottaneet, että uni kestäisi yhtäjaksoisesti illasta aamuun. Oli täysin normaalia nousta keskellä yötä kohentamaan tulta tai seurustelemaan. Vasta teollinen aika teki siitä unihäiriön.
Voisimme myös hieman kyseenalaistaa tai kontekstoida tietoa, jota saamme keltaisesta lehdistöstä tai naistenlehdistä lukea.
Esimerkiksi hiljattain naistenlehdessä kerrottiin, että ihmisen pitäisi saada 20-25 prosenttia REM-unta. Ai pitäisi?
Voisiko samalla kertoa mitä ihmiselle tapahtuu, jos hän ei saa REM-unta lainkaan. Tiedämme tämän, koska eräät lääkkeet ja aivoleikkaukset poistavat REM-unen. Mitä siis tapahtuu sellaisille ihmisille, jotka elävät ilman REM-unta vuosikausia? Ei mitään. He elävät täysin normaalia elämää.
Ei siis kannata uskoa kaikkea, mitä lehdessä lukee.
Unta ei voi pakottaa
Puolalaisilla on sanonta, ”koeta nukkua vähän nopeammin.” Vitsi on tietenkin siinä, että se on mahdotonta. Unta ei voi käskeä. Unta ei voi pakottaa. Se on kuin lahja, jota ei voi tilata, vaan se tulee omalla aikataulullaan. Se yllättää sinut, unettomankin, silloin kun se tulee. Länsimaiselle ihmiselle, joka ainakin kuvittelee voivansa hallita elämäänsä, unettomuus onkin varsin filosofinen tila.
Läskiaktivisti ja taiteilija Raisa Omaheimo on sanonut eräässä haastattelussa, että ”ei läskejään tarvitse rakastaa, mutta älä sentään vihaa niitä.” Miten totta! Jos vihaat läskejäsi, vihaat itseäsi. Läskeillesi ei tapahdu mitään sillä, että vihaat niitä, mutta itseään vihaamalla saa aikaan vahinkoa itselleen.
Voisiko uneton soveltaa tätä myös unettomuuteen? Kun uneton jälleen herää keskellä yötä, ensimmäinen reaktio on usein pettymys. ”Ei taas! Miksi en saa nukkua?”
Entä jos sanoisin, että sinun ei tarvitse rakastaa sitä hetkeä, kun yöllä heräät, kunhan et vihaa sitä. Jos se kerran on osa elämääsi, ota se osaksi elämääsi. Kirjoita päiväkirjaa, muistele menneitä rakkauksia, tee valvomisesta omasi. Jos on kurjaa herätä keskellä yötä, älä tee valvomisesta kurjempaa.
Väsynyt mieli toimii omalla tavallaan, jota virkeä mieli ei tavoita. Se voi olla luovaa ja ihan hyvääkin aikaa, jos ahdistus ei peitä sitä alleen.
Kirjoittaja on Porvoossa asuva tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
