Aivoissamme sijaitseva sisäinen kello määrittää meille vuorokausirytmit, uni-valverytmimme aikataulun ja nukahtamisen jälkeisen univaihekierron (1). Sisäisen kellon muodostavat hermosolut luovat toiminnallaan yksilölliset aikaikkunat, joiden aikana ihmisen on helppo sekä nukahtaa että havahtua hereille yöunensa päätteeksi. Nukahtamisen jälkeen ihmiset nukkuvat itselleen luontaisen pituisen unen, mutta saman kaavan mukaan. Ihmisen yöunen pituus muuttuu iän myötä, ja yöunen aikana erilaiset univaiheet vuorottelevat.
Niin unen kestosta (2) kuin laadustakin (3) on laadittu suositukset. Esimerkiksi 26–64-vuotiaille aikuisille suositellaan 7–9 tunnin yöunia. Aikuisella hyvän yöunen merkkinä pidetään muun muassa sitä, että syvää perusunta (N3-unta) on 16–20 % ja vilkeunta (REM-unta) 21–30 % uniajasta. Hyvin nukkuva pääsee yöunensa alkuun alle 30 minuutissa. Myös lyhyet havahtumiset kuuluvat hyvään yöuneen, ja niistä voi hyvin nukkuvalle kertyä valvetta enimmillään 20 minuuttia.
Liian vähän tai huonosti nukuttuamme olemme väsyneitä ja teemme helpommin virheitä. Univelka syntyy, kun ihminen ei halua tai ei ehdi ajoissa nukkumaan. Se nostaa verenpainetta, heikentää sokerinsietoa ja jouduttaa ylipainon kertymistä. Mitä suurempi univelka, sitä selvemmin nämä terveyshaitat ilmenevät.
Aivoille uni on välttämätöntä. Aivojen toiminta noudattaa vuorokausirytmiä dorsolateraalisen etuaivokuoren soluja lukuun ottamatta (4), ja unen aikana soluvälitilat aivoissa huuhtoutuvat puhtaiksi paremmin kuin valveen aikana (5). Sisäisen kellon rytmihäiriöitä synnyttävä univelka rikkoo uni-valverytmin ja heikentää solujen toimintaa laajalti aivokuorella, ja tämä näkyy muun muassa tarkkaavaisuuden heikkenemisenä (4).
Uni on siis keskeinen osa terveyttä. Hyvin nukutuilla yöunilla saamme suojaa aikuistyypin diabetesta, depressiota ja dementiaa vastaan (6). Myös interventiot unen kohentamiseksi on otettava käyttöön kansanterveyden edistämiseksi. Univelan voi kuitata pois, unen tuloa voi oppia houkuttelemaan, ja unihäiriöitä osataan tunnistaa ja hoitaa yhä paremmin.
Lääkärilehdessä aiemmin julkaistun teemaliitteen (7) täydennykseksi on käsillä olevan numeron teemana jälleen uni. Teeman neljä artikkelia painottavat sanomassaan unihäiriöiden hoitoa.
Unen erityishäiriöt (parasomniat) ovat lapsuudessa yleisiä ja harvakseltaan esiintyessään yleensä hyvänlaatuisia ilmiöitä (8). Jos unen erityishäiriö kuitenkin ilmaantuu ensimmäisen kerran vasta aikuisiällä, taustasyyt ja oheissairaudet on selvitettävä tarkasti ja hoidettava asianmukaisesti. Esimerkiksi vilkeunen aikainen käyttäytymishäiriö selitys on usein neurologinen häiriö.
Murrosiässä uni-valverytmi pyrkii viivästymään ja herääminen aamuisin on vaikeaa (9). Jatkuessaan se voi johtaa univelkaan ja väsymykseen, mutta myös aamupesujen ja aamiaisten laiminlyöntiin, koulusta myöhästymisiin ja poissaoloihin. Viivästynyt unijakso voi jopa pudottaa nuoren koulutuspolulta. Lääkkeettömät keinot ovat hoidossa ensisijaisia.
Pitkäkestoisen unettomuuden tutkituimpia hoitokeinoja on kognitiivinen käyttäytymis-terapia (10). Teema-artikkeli syventää tietoamme tästä hoitomenetelmästä, jota myös Käypä hoito -suosituksen päivityksessä korostetaan unettomuuden ensisijaisena hoitona (11).
Sisäinen kello luo vuorokauteen unta suosivan ajanjakson mutta myös unta estävän ajanjakson. Liikaunisuus on sairaus, jossa potilas nukkuu pitempään kuin riittävästi. Taustasyystä riippumatta kaikki liikaunisuudesta kärsivät hyötyvät lääkkeettömistä hoitokeinoista (12).
On aika arvostaa yöunta. Siinä kannattaa viettää todellista laatuaikaa.
Timo Partonen
psykiatrian dosentti, tutkimusprofessori
THL, Kansanterveysratkaisut, Mielenterveysyksikkö
Tiedepääkirjoitus Lääkärilehdestä 12/2017.
Kirjallisuutta
1 Partonen T. Lisää unta: kiireen lyhyt historia. Helsinki: Duodecim 2014.
2 Hirshkowitz M ym. National Sleep Foundation’s updated sleep duration recommendations: final report. Sleep Health 2015;1:233–43.
3 Ohayon M ym. National Sleep Foundation’s sleep quality recommendations: first report. Sleep Health 2017;3:6–19.
4 Muto V ym. Local modulation of human brain responses by circadian rhythmicity and sleep debt. Science 2016;353:687–90.
5 Xie L ym. Sleep drives metabolite clearance from the adult brain. Science 2013;342:373–7.
6 Musiek ES, Holtzman DM. Mechanisms linking circadian clocks, sleep, and neurodegeneration. Science 2016;354:1004–8.
7 Suomen Lääkärilehden teemaliite. Unen elämänkaari. Suom Lääkäril 2014;69 liite 46/2014:1–44.
8 Markkula J, Lamusuo S. Unen erityishäiriöt – miten tutkin, miten hoidan? Suom Lääkäril 2017;72:794–8.
9 Pesonen A-K ym. Viivästyneen unijakson lääkkeettömät hoidot. Suom Lääkäril 2017;72:782–7.
10 Järnefelt H. Unettomuuden psykologiset hoitomuodot nyt ja tulevaisuudessa. Suom Lääkäril 2017;72:776–81.
11 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Unettomuus. Käypä hoito -suositus 3.12.2015. www.kaypahoito.fi
12 Sarkanen T ym. Liikaunisuuden kelpo hoito. Suom Lääkäril 2017;72:788–93.
