Media-alalla hiertää tapa, jolla toimittajaopiskelijat palkataan kesätöihin. Journalistiliiton opiskelijoiden viime vuonna julkaisemassa kannanotossa moitittiin suuria mediataloja siitä, että ne ovat jatkuvasti aikaistaneet kesärekrytointiaan. Nykyisin työnantajat hakevat kesätoimittajia jo edellisen vuoden lokakuussa.
”En tiedä, ketkä muut kuin kesätyön hakijat ovat niin kummallisessa työmarkkina-asemassa, että kolmen kuukauden määräaikaisuuksia on haettava seitsemän kuukautta etukäteen”, sanoi Journalistiliiton opiskelijatoiminnasta vastaava Martta Kallionpää tuolloin.
Medisiinarin on helppo samaistua toimittajaopiskelijoiden tuskaan, sillä lääketieteen opiskelijat ovat vielä toimittajiakin oudommassa tilanteessa. Kandidaatille kun varma kevään merkki on se, että töitä aletaan etsiä yli vuoden päästä alkavalle kesälomalle.
Näppituntuman perusteella pahimman ”kesätyöpaniikin” vuosikurssiin aiheuttavat kolmannen vuoden jälkeen suoritettavat amanuenssipalvelut, mutta myös neljännen ja viidennen vuoden jälkeisiä kesätöitä aletaan joukolla kuumotella viimeistään edellisen kesän aikana.
Syitä rekrytoinnin jatkuvalle aikaistumiselle on monia. Työnantajat pyrkivät olemaan aikaisin liikkeellä, jotta eivät jää ilman työntekijää. Siitä heitä tuskin voi moittia. Varsinkin pieniltä työnantajilta puuttuvat usein resurssit varsinaisen rekrytoinnin järjestämiseen, ja silloin on helpompaa sopia kesätyöt ja amanuenssuurit heti, kun niitä joku sattuu kysymään.
Toisaalta opiskelijoiden piirissä tiedetään, että varsinkin halutuimmat työpaikat sovitaan pitkälle etukäteen. Työpaikan haku kannattaa siis aloittaa aikaisin ainakin, jos haluaa asustella kesän yliopistokaupungissa. Jostain syystä myös uhka ilman työpaikkaa jäämisestä nostaa keväisin päätään opiskelijoiden keskuudessa, vaikka se täysin aiheetonta onkin.
Eikä töiden sopimisessa yli vuosi etukäteen sinänsä ole mitään vikaa. Olen syyllistynyt siihen itsekin. Tarjoaahan sovittu työpaikka parhaimmillaan mielenrauhan koko vuoden ajaksi.
Kääntöpuolena on se, että näin paljon etukäteen sovitut työsuhteet ovat kovin alttiita tilanteen muuttumiselle. Rekrytoivan ihmisen vaihtuminen ja organisaatiomuutokset johtavat hämmästyttävän usein siihen, että sovittua työpaikkaa ei seuraavan vuoden keväällä enää muisteta organisaatiossa. Pahimmillaan työntekijälle ei ole tarvetta enää lainkaan.
Opiskelijoiden puolelta ohareita tapahtuu silloin, kun opinnot eivät etenekään ajoissa. Yli vuosi etukäteen ei voi tietää, aiheuttaako sairastuminen tai muu elämäntilanteen muutos opintojen keskeytymisen. Huhua on myös siitä, että osa olisi pelivaran kasvattamiseksi sopinut kesälle useamman työpaikan, joita sitten viime tingassa perutaan.
Lääketieteen alalla olisi tarvetta rekrytoinnin ja työnhaun ryhtiliikkeelle. Osa työnantajista onkin alkanut palkata kesäsijaiset vasta syksyllä saatujen hakemusten ja haastatteluiden perusteella. Tavan soisi yleistyvän, sillä se on ainut tapa välttyä joka vuosi aikaistuvan sähköpostirekrytoinnin kierteeltä ja turhalta panikoimiselta.
Myös journalistiopiskelijoiden osalta piinaan on tulossa helpotusta, sillä ainakin Ylen ja Helsingin Sanomien päätoimittajat ilmoittivat syksyllä Twitterissä olevansa valmiita harkitsemaan rekrytoinnin myöhentämistä tammikuulle. Se on osoitus siitä, että myös työmarkkinat muuttuvat, jos niitä päättäväisesti muutetaan.
Kirjoittaja
Joel Kontiainen
Kirjoittaja on Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseuran puheenjohtaja ja neljännen vuoden lääketieteen kandidaatti.
Kuva
Laura Vesa
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 29.5.2019.
