Suomesta halutaan tieteen ja tutkimuksen avoimuuden johtava maa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on tutkimustulosten, tutkimusdatan ja tutkimuksessa käytettyjen menetelmien julkaiseminen siten, että ne ovat kaikkien halukkaiden tarkasteltavissa ja käytettävissä.
Tutkimusympäristön ja tulosten avoimuuteen pyritään aina, kun se on tutkimusetiikan, lainsäädännön ja sopimusten puolesta mahdollista. Tulosten jatkokäyttöä ei rajoiteta tarpeettomasti, ja niiden käyttöehdot tuodaan selkeästi esille.
Monet suuret tutkimusrahoittajat, kuten Suomen Akatemia, edellyttävät rahoittamiltaan hankkeilta sitoutumista julkaisujen avoimeen saatavuuteen. Avoin saatavuus (open access, OA) tarkoittaa sitä, että verkossa voi lukea ja tulostaa tieteellisiä julkaisuja sekä levittää niitä edelleen ilman maksuja tai esteitä.
Lisäksi Akatemia edellyttää, että sen rahoittamien hankkeiden tutkimusaineistot tallennetaan ja avataan luettavaksi esimerkiksi oman yliopiston arkistossa tai tallennuspalvelussa. Avoimuuden asteet voivat perustelluista syistä vaihdella kaikille täysin avoimesta salassa pidettävään.
Ainakin Suomen kaikki viisi lääketiedettä opettavaa yliopistoa ovat sitoutuneet näihin periaatteisiin.
Lääkärilehti on päättänyt tukea avoimen tieteen periaatteita. Viime syksystä lähtien alkuperäistutkimuksemme ovat olleet avoimesti luettavissa. Pääkirjoituksemme ja Ajassa-osaston uutiset ovat olleet kaikkien saatavilla jo pitempään. Jos Fimnet-tunnuksilla sivuillemme kirjautunut lukija jakaa jonkin artikkelin sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa, se on avoimesti vastaanottajan luettavissa. Osa Lääkärilehden sisällöstä julkaistaan jälkikäteen myös kaikille avoimessa Potilaan Lääkärilehdessä.
Open access -liike syntyi oivalluksesta, että tutkijat lahjoittavat tuloksensa ja artikkelinsa ilmaiseksi kustantajille, jotka sitten laskuttavat siitä, että toiset tutkijat saavat lukea niitä. Koska suurin osa tieteellisistä tutkimuksista tehdään verovaroin, on kohtuullista edellyttää, että kaikki saavat lukea niitä vapaasti.
”Kultainen open access” tarkoittaa sitä, että artikkeli on julkaistu avoimesti luettavassa, varsinaisessa OA-lehdessä. Tällaisten lehtien kirjoittajiltaan perimä julkaisumaksu on keskimäärin n. 2 000 euroa. Jos tutkimus on julkaistu tavanomaisessa tilausmaksullisessa lehdessä, tutkija voi kustantajan luvalla laittaa käsikirjoituksen kopion oman yliopistonsa tai tieteenalansa avoimeen julkaisuarkistoon. Silloin on kyseessä ”vihreä open access”. Kustantajat saattavat kuitenkin edellyttää viivettä ennen rinnakkaistallentamista .
Kun tutkimusten rahoittajat ovat alkaneet vaatia rahoittamiaan tutkijoita julkaisemaan avoimesti, jotkut lehdet ovat alkaneet tarjota mahdollisuutta ”ostaa artikkeli vapaaksi” muuten tilauspohjaisessa lehdessä. Näin sama lehti voi sisältää sekä maksumuurin takana olevia että rajoituksetta luettavia artikkeleita. Tällaisia lehtiä kutsutaan hybridilehdiksi. Niiden piti olla silta tilauspohjaisista lehdistä open accessiin, mutta tämä kehitys on pysähtynyt. Ne ovat kustantajille tuottoisia, koska tilausmaksujen lisäksi lehdet saavat tuloja yksittäisistä avoimeksi ostetuista artikkeleista.
Esimerkiksi Helsingin yliopisto ei suosittele hybridijulkaisemista. Avoimen julkaisemisen periaatteissaan yliopisto kuitenkin katsoo hybridijulkaisemisen saattavan olla perusteltua toistaiseksi, jos se jouduttaa siirtymistä täysin avoimeen julkaisemiseen (6).
kirjoittaja:
Pertti Saloheimo
lääketieteellinen päätoimittaja
Julkaistu pääkirjoituksena Lääkärilehdessä 4/2017.
