Valtaosa suomalaisnuorista voi hyvin ja kehittyy terveesti. Nuorten terveyskehitys on ollut osin myönteistä, osin kielteistä.
Tupakointi ja alkoholinkäyttö ovat vähentyneet, masennus- tai ahdistusoireet eivät ole lisääntyneet (1). Toisaalta diabetes, astma ja allergiat ovat lisääntyneet ja ylipaino on merkittävä terveysriski. Noin 10 %:lla suomalaisnuorista on lääkärin toteama somaattinen pitkäaikaissairaus (2) ja mielenterveyshäiriöt ovat nuoruudessa yleisiä.
Huono-osaisuus kasautuu jo nuoruudessa ja se on yhteydessä huonoon terveyteen. Väestöryhmien terveyserojen vähentäminen on yksi suurimmista muutostarpeista. Nuorisoväestö on polarisoitunut monien terveys- ja hyvinvointimittarien suhteen, ja terveysongelmat ja haitalliset tottumukset kasautuvat alempiin koulutus- ja sosiaaliryhmiin (2).
Nuoruuden sosioekonomiset terveyserot näyttävät koskevan myös mielenterveyttä. Peruskouluikäisten nuorten masennusoireissa ei nuoria yhtenä ryhmänä tarkasteltaessa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 2000-luvulla, mutta masennusoireet lähes kaksinkertaistuivat niillä nuorilla, joiden vanhemmat olivat työttömiä ja joiden koulutustaso oli matala (3).
Nuoria hoitavan lääkärin on tunnettava ikävaiheen kehitys ja sen vaikutukset nuoren kokemusmaailmaan ja käyttäytymiseen. Lisäksi lääkäri tarvitsee tietoa esimerkiksi riskikäyttäytymisestä, mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä, päihteistä, pitkäaikaissairauden ja nuoruusiän keskinäisistä vaikutuksista, seksuaaliterveydestä ja terveyden edistämisestä. Hänen tulee ymmärtää myös nuoren potilaansa oikeus hoitosuhteen luottamuksellisuuteen ja yksityisyyteen (4).
Nuorisolääketieteen osaamista tarvitaan:
➤ Erityyppiset somaattiset oireet ovat yleisiä ja ne esiintyvät usein samoilla nuorilla (5). Psykososiaaliset vaikeudet useilla eri elämänalueilla ovat yhteydessä oireiden yleisyyteen ja määrään. Nuoren tullessa vastaanotolle yksittäisen oireen vuoksi tulee kartoittaa myös muut mahdolliset oireet ja nuoren psykososiaalinen tilanne.
➤ Kehitykseen kuuluva autonomian lisääntyminen edellyttää nuorelta myös aikaisempaa suurempaa vastuuta sairaudestaan ja sen hoidosta. Myös nuorta hoitava lääkäri joutuu määrittämään suhteensa nuoreen potilaaseensa uudesta näkökulmasta. Pitkäaikaissairaan nuoren onnistunut siirtyminen lasten terveydenhuollosta aikuisten terveydenhuoltoon vaatii erityispanostusta ja valmennusta (6).
➤ Mielenterveyden häiriöt ovat väestön sairaustaakassa keskeisiä, ja taakka niistä suurimmillaan nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa. Hoidossa on kuitenkin korkeintaan puolet niistä mielenterveyshäiriöistä kärsivistä nuorista, jotka hoitoa tarvitsisivat. Erityisesti perusterveydenhuollossa tulisi kyetä tunnistamaan paremmin ja hoitamaan nykyistä suurempi osa nuorten mielenterveysongelmista (7).
➤ Oppimisvaikeuksiin liittyy usein muita erityisvaikeuksia ja neurologisia ja psykiatrisia häiriöitä (8). Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen ja tuki koulumaailmassa ovat olennaisia keinoja ongelmien laajenemisen ehkäisyssä.
Nuorisolääkäreitä tarvitaan sekä perustasolla, kuten koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, että erikoissairaanhoidossa. Lääkäriliiton kesäkuussa 2014 perustama nuorisolääketieteen erityispätevyys tukee osaltaan pyrkimystä vähentää terveyseroja aikuisuudessakin.
Kirjoittanut:
Mauri Marttunen
tutkimusprofessori
THL, Terveysosasto, Mielenterveysyksikkö
nuorisopsykiatrian professori
Helsingin yliopisto ja HUS, Psykiatriakeskus
Kuva:
Panthermedia
Kirjallisuutta:
1. Sourander A, Koskelainen M, Niemelä S, Rihko M, Ristkari T, Lindroos J. Changes in adolescents mental health and use of alcohol and tobacco: a 10-year time-trend study of Finnish adolescents. Eur Child Adolesc Psychiatry 2012;21:665–71.
2. Rimpelä A. Kirjassa: Nuorten hyvin ja pahoinvointi. Konsensuskokous 2010. Artikkelikirja. Suomalainen lääkäriseura Duodecin ja Suomen Akatemia. Vammala 2010:14–24.
3. Torikka A, Kaltiala-Heino R, Rimpelä A, Marttunen M, Luukkaala T, Rimpelä M. Self-reported depression is increasing among socio-economically disadvantaged adolescents - repeated cross-sectional surveys from Finland from 2000 to 2011. BMC Public Health 2014;14:408.
4. Makkonen K, Hermanson E. Millaisen lääkärin nuori tarvitsee? Duodecim 2007;123:203–4.
5. Luntamo T, Sourander A, Aromaa M. Nuorten päänsärky, vatsakipu ja univaikeudet – psykososiaalinen näkökulma. Suom Lääkäril 2015;70:787–93.
6. Vidqvist K-L, Keskinen P. Pitkäaikaissairaan nuoren siirtyminen aikuispuolelle - siirtymävaiheeseen kannattaa panostaa. Suom Lääkäril 2015;70:795–9.
7. Hermanson E, Kosola S, Kuortti M, Haravuori H. Yleislääkärin rooli nuorten mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Suom Lääkäril 2015;70:809–13.
8. Mikkonen K, Nikander K, Voutilainen A. Koulun ja terveydenhuollon keinot oppimisvaikeuksissa. Suom Lääkäril 2015;70:801–7.
Julkaistu Lääkärilehdessä 12/15.
